Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Kyliltä kuuluu

Torstai 12.11.2020 klo 18.14 - Markku Lehto

Alvar ja Aino Aallon elämäntyöstä tehty elokuva on katsomisen väärti. Nostan elokuvasta esille vain yhden pienen episodin, johon tämän kertomuksen juoni keskittyy. Alvar sairastui suunnitellessaan Paimion parantolaa. Vaakatasossa ollessaan hän oivalsi, että sairaalan ikkunoiden korkeus on suunniteltu pystyssä olijoille sopivaksi. Niinpä piirustuksia korjattiin ja kaikkien tarpeet otettiin huomioon.

Sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon aluejaosta kiisteltäessä on kysymys ollut juuri tästä. Sitkeästi on haettu yhtä oikeaa ikkunan paikkaa. Kun nyt edetään toteuttamisvaiheeseen, tuosta kiistelystä on aika luopua. Tarvitaan valtakunnallinen taso, viiden yliopistollisen keskussairaalan taso, keskussairaaloiden taso ja siitä alaspäin tasoja terveyskioskeihin saakka. Olennaista ei ole ikkunoiden määrä. Olennaista on sopia, mitä tehdään ikkunoiden takana. 

Entä sitten kuntien näkymät sen jälkeen, kun rahassa mitattuna tehtävät puolittuvat? Katsotaanpa lyhyesti historiaa. Kunnallisen itsehallinnon historian 80 ensimmäistä vuotta kuntia jaettiin pienemmiksi. Suurimmillaan lukumäärä nousi yli viidensadan. Pienen kunnan etuna olivat ahkerat ja asiansa hoitavat luottamushenkilöt. 

Kunnan tehtävien lisääntyessä virkakunnan rooli vahvistui. Sodan jälkeen alkoi kuntien yhdistely ja kuntainliittojen perustaminen. Tähän asti lukumääräisesti suurin, kymmenen kunnan liitos, koski Salon kaupunkia ja sen naapurikuntia. Samalla alueella olleet Uskela ja Angelniemi olivat hävinneet kartalta jo aikaisemmin.

Kuntien yhdistäminen oli vastaus palvelujen vaatimaan väestöpohjan kasvuun. Tämän kehityskulun seurauksena kunnat alkoivat muistuttaa yhä enemmän palvelukoneistoa, jossa luottamushenkilötkin muuttuivat osaksi tuota koneistoa. Kehityksen myötä sulkeutui yksi ikkuna, kyläikkuna.

Nyt on oikea aika kysyä, voisiko pienen ihmisen ja hänen lähiyhteisönsä vanhan suhteen elvyttää. Mitä jos näkisimme kuntien sisällä olevat kylät? Ajatukseen pääsee mainiosti sisälle tutustumalla Kuisman ja Mäkelän kirjoittamaan kirjaseen ”Kylien tulevaisuus”. Julkaisu löytyy Kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilta. 

Kirjoittajat muistuttavat, että toisista huolehtiminen ja sukupolvien välinen yhteys sekä eri-ikäisten lasten kohtaaminen toteutuvat parhaiten juuri kyläyhteisössä. Ajatusta voisi soveltaa myös suurten kaupunkien lähiöiden ja asemanseutujen levottomuuksiin. Kylillä ongelmiin voidaan käydä käsiksi juurista alkaen.

Kirjoittajat tarkoittavat kylällä maaseutumaista yhteisöä. Astun vain askeleen pidemmälle ja ehdotan, että katselemme koko maata kylistä koostuvana kokonaisuutena. Mitä suurempi kunta, sitä etäisempiä ovat päättäjät ja sitä tarpeellisempia kylät. Helsinkiläinen voi kysyä, missä täällä ovat kylät. Niitähän on runsaasti, mutta suuressa kunnassa kylätkin ovat suuria, sellaisia kuin Katajanokka, Puistola tai Lassila. Ellei käy niin, että niiden sisältä löytyykin pienempiä kyliä.

Organisoinnin pohjaksi käyvät kylätoimikunnat ja asukasyhdistykset. Yhdistysten identiteettiä parantaisi, jos ne löytäisivät yhteisen nimen. Kyläyhdistys kuulostaa epäurbaanilta, mutta juuri sen takia Raunistulan tai Hervannan kyläyhdistys tuo viehättävällä tavalla muistuman menneeltä ajalta. 

Kysymys ei ensi sijassa ole rahasta, vaan kunnan johdon ja virkakunnan arvostavasta suhtautumisesta kyläläisten ajatuksiin. Tilaisuuksiin ei tulla kertomaan ja puolustelemaan tehtyjä päätöksiä, vaan keskustelemaan tavoista, joilla voidaan yhdessä edetä. Kuisma ja Mäkelä osoittavat monilla esimerkeillä hajauttamiseen liittyviä etuja, joita konsulttijargoniaan tottunut virkamies ei ota vakavasti huomioon.

Kirjassa Hyvän historia Rutger Bregman ehdottaa uudeksi realismiksi uskon ihmisen hyvyyteen. Hänen mukaansa niin paljon tosiasioita puhuu sen puolesta, että muu olisi epärealismia. Siltä pohjalta voi toivoa, että kuntien tulevaisuuteen kuuluvat korkealle kohonneiden kuntaikkunoiden lisäksi kyläikkunat, joista lapset, mummut ja vaaritkin näkevät mitä todella tapahtuu. Nuorisolle tarjoutuisi tekemistä. Kylällä nähdyn ja kuullun perusteella voivat kaikki yhdessä tehdä arkisen elämisen ehdoista parempia, kokea asuinympäristössä elävää osallisuutta, auttaa muita ja tuntea yhdessä tekemisen iloa.  

Päivä soten kaatumisen jälkeen

Sunnuntai 10.3.2019 klo 16.08 - Silja Hiironniemi

Olen kirjoittanut useita blogikirjoituksia soten valmistelusta ja sen eri ulottuvuuksista parin kolmen vuoden aikana. Valmistelun venyessä päätin, että kirjoitan siitä seuraavaksi vasta sitten, kun asiasta on päätetty. No nyt asia on ratkennut, ja koko komeus on rauennut.

Arvostelua moniäänisessä kuorossa

Sotea arvosteltiin kiihtyvään tahtiin valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kuluessa. Arvostellessa asian monitahoisuus kuitenkin on tahtonut unohtua.

Hallituksessa tehty ”lehmänkauppa” tuomittiin, siinä oli kuulemma irtauduttu alkuperäisistä tavoitteista. Arvostelijat unohtivat mielellään sen, että maakuntamalli oli ainoa edellisten hallitusten valmistelukierroksilta käteen jäänyt ja perustuslakivaliokunnan seulan läpi päässyt palvelujen järjestäjille leveämpiä hartioita tuova rakenteellinen malli, jollainen nimenomaan oli alkuperäinen uudistuksen tavoite.

Yksityisten palvelujen hyödyntäminen ”markkinamallilla” vasta olikin paha juttu, kun sen avulla pörssiyhtiöt olisivat rahastaneet palveluista. Unohdettiin mielellään, että mallilla olisi ollut ainakin se hyvä puoli, että ihmisten pääsy palveluihin olisi verraten nopeasti ja selvästi parantunut. 

Perustuslainvastaisuus oli eduskuntakäsittelyvaiheen kantava teema. 

Lue lisää »

Uusia elementtejä alueiden kehittämiseen

Perjantai 26.10.2018 - Silja Hiironniemi

Suuret kaupungit vastaan maakunnat

A-Studiossa käsiteltiin 17.10.2018 seutukaupunkeja. Keskustelemassa olivat kunta- ja hallintoministeri Anu Vehviläinen ja aluetilastojen kuvaajana tunnetuksi tullut VTT Timo Aro. Keskustelu sujui sopuisasti siihen nähden, miten aluekehittämisen eri osa-alueita on tämän vuoden aikana aikaisemmin käsitelty.

Hallituksen maakunta- ja soteuudistuksen valmistelu käynnisti kaupungeista ja kaupungistumisesta kiivaan keskustelun, jossa kaupungistuminen ja maakunnat asetettiin vastakkain. Helsingin ylipormestari Jan Vapaavuori julisti, että maakuntauudistusta ei tule, ja kokosi Suomen 21 suurinta kaupunkia yhteen C21- kaupunkirintamaksi korostamaan suurten kaupunkien merkitystä Suomen kehittymisessä. Maakuntia pidettiin ”keinotekoisina hallinnollisina alueina”.

Elokuussa 2018 kärjistyi YLEn kyselyn pohjalta aluekeskustelu Suomen asuttuna pitämisestä. Siinä suomalaisten enemmistö asettui koko Suomen asuttuna pitämisen kannalle. Tämä ei ollut kaikille mieleen. Kysymyksenasettelua kritisoitiin perusteella, ettei koko Suomi ole asuttu eikä ole koskaan ollutkaan (Timo Aro HS 23.7. ja Suomen Kuvalehti 10.8.). Koko Suomen kaikki 1x1 km ruudut eivät todellakaan ole asuttuja, kuten Aro on tilastoilla osoittanut. Mutta siitähän ei kyselyssä ollut kysymys. Kyselyn tulos osoitti yksinkertaisesti sen, että suomalaiset haluavat, että Suomessa on mahdollisuus asua ja valita asuinpaikkansa eri puolilta maata. Tämä puolestaan edellyttää, että alueella on saatavilla koulutusta, työtä ja palveluja.

Näytti jo siltä, että kaupunkien ja maaseudun tai suurten kaupunkien ja muun Suomen vastakkainasettelu vain kärjistyy. Keskusteluun on kuitenkin tullut mukaan myös uusia elementtejä.

Seutukaupungit on tunnistettu ja niiden merkitys löydetty

Lue lisää »

Vapaavuori ajaa punamultaa valtaan

Keskiviikko 16.5.2018 klo 20.03 - Hiljainen todistaja

Jan Vapaavuori agitoi pääkaupunkiseudun kunnat sotekapinaan. Hankkeen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Neljän kunnan kapinan onnistuminen merkitsisi maan hallituksen kaatumista. Uusien vaalien jälkeen SDP on todennäköinen ykkönen. Kokoomus siirtyy oppositioon. Ja vaikka ei siirtyisikään, yksi on varma.

Mitään valinnan vapautta ei soten mukana enää tule. Sitä ajaa vain kokoomus. Yksin. Muut puolueet löytävät uudessa hallituksessa äkkiä yksimielisyyden maakuntamallista ilman valinnanvapautta.

Miksi siis kokoomuslainen keskuskaupunkikellokas pyrkii kaikin tavoin estämään sote-maakunta-uudistuksen?

Lue lisää »

Kaupunkipolitiikka, maakuntauudistus ja Helsinki

Maanantai 9.4.2018 - Silja Hiironniemi

Huhtikuun alkupäivät on saatu ällistellä pormestari Janne Vapaavuoren ja Helsingin kaupungin massiivista hyökkäystä sote-maakuntauudistusta vastaan. Syytöksiä ja väitteitä sinkoilee erityisesti siitä, että hallitus ei ole uudistuksen valmistelussa ottanut huomioon Helsingin erityisolosuhteita. Väitteet ovat yleisluonteisia, eikä niistä saa selkeää käsitystä siitä, mitä ongelmia uudistus Helsingille aiheuttaisi. Keskustelua kuvaa esimerkiksi vihreiden valtuutettu Kaisa Hernbergin twiitti 5.4.: ”Maakuntahäkkyrä veisi kaupungeilta olennaisia kasvun ja kehityksen välineitä. Se haittaisi koko maata”. Siis mitä välineitä maakuntauudistus veisi? Halusin selvittää asiaa itselleni ja samalla muillekin.  

Miten maakuntauudistus estäisi kaupunkien, erityisesti Helsingin ja pääkaupunkiseudun kehittämistä?

Helsingin kaupunki järjesti äskettäin Helsinki-symposiumin, jossa julkistettiin monipuolinen julkaisu, Kaupunkien aikakausi-Kaupunkitutkijoiden puheenvuoroja 2020-luvun kaupunkipolitiikasta. Se sisältää 26 puheenvuoroa, jotka koskevat kaupungistumista, kaupunkien kehittämistä ja kaupunkipolitiikan eri osa-alueita ja näkökulmia. Pormestari Vapaavuori kertoo julkaisun esipuheessa, että Helsingin kaupunki haluaa maamme pääkaupunkina toimia suunnannäyttäjänä ja nostaa kaupunkipolitiikan viestiä valtakunnalliselle keskusteluareenalle – yhdessä kaupunkitutkijoiden kanssa.

Siispä mietin tämän julkaisun valossa erityisesti sitä, muodostaako suunniteltu maakuntauudistus joltakin osin esteitä modernin kaupunkipolitiikan toteuttamiselle tai kaupunkien kehitykselle.

Lue lisää »

Sote-maakuntauudistusta Helsingin ja Etelä-Pohjanmaan tyylillä

Keskiviikko 21.3.2018 klo 15.01 - Silja Hiironniemi

Suomessa on edessä historiallisen suuri ja kaikkien tärkeäksi tunnustama sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistaminen. Kaikkien on osallistuttava, muutettava toimintatapoja, taitettava kustannusnousua. Uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun taittaminen tulevan vuosikymmenen aikana 3 miljardilla vuoteen 2030 mennessä.  

Olen helsinkiläis-alavutelaisena kansalaisena seurannut sote-maakuntauudistuksen valmistelua Helsinki-Uusimaan ja Alavus-Etelä-Pohjanmaan horisontista. Kunnat ovat kovin erilaisia eikä vertailu ole ihan helppoa, mutta kun elämäntilanteessani monipaikkaisena asukkaana käytän nykyisin näiden kahden kaupungin palveluja, tilannetta tulee seuratuksi molemmissa paikoissa.  

Helsingin ja Alavuden tarvevakioidut sote-kustannukset ovat sattumalta samalla tasolla, Helsingissä 3327 €/asukas ja Alavudella 3253 €/asukas. Tämä on samalla suomalaista keskitasoa. Alavuden ikärakenne on huomattavasti vanhempi kuin Helsingin, joten vakioimattomat kustannukset ovat Alavudella korkeammat. Palvelujen laatua en pysty nykytiedoilla vertailemaan.

Helsinki valittaa suunnilleen kaikesta

Sote-maakuntauudistuksen valmistelu on pitkällä. On ollut hämmentävää seurata, miten alueistamme edistyksellisimpänä itseään pitävät Helsinki ja Uusimaa tempoilevat ja uhittelevat muutoksen edessä.

Lue lisää »

Sote-asiantuntijan vastuu

Torstai 8.3.2018 klo 12.08 - Markku Lehto

Sote-uudistuksen mutkaista polkua seuraava ei voi olla hämmästelemättä asiantuntijoiden ajatusten käänteitä ja ehdotonta varmuutta kulloisenkin käänteen jälkeen. Yksi näistä koskee asukasmääriä.

Ei ole pitkää aikaa siitä, kun terveyskeskuksen piiriin tuli kuulua vähintäin 20 000 asukasta ja keskussairaalapiiriin 200 000 asukasta. Sitä varten maa olisi pitänyt jakaa 12 alueeseen. 

Nyt (HS 6.3.) hallituksen asiantuntijana toiminut Martti Kekomäki on löytänyt uuden oikean asukasmäärän. Se on 50 000. Palvelujen tuottaja, yksityinen tai julkinen, saisi tuon asukasmäärän asiakkaikseen. Silloin rahoitus Kekomäen mukaan toimii ihanteellisesti. Asiakas saisi halutessaan vaihtaa toisen tuottajan palvelujen käyttäjäksi.

Kekomäelle ei tule mieleen yhtään ongelmaa omasta esityksestään. Tosiasiassa se johtaisi suurimmassa osassa Suomea alueellisiin monopoleihin. Rintamaillakin kuten Varsinais-Suomessa etäisyydet olisivat alueiden (Loimaan, Salon, Raision ja Uudenkaupungin) välillä niin pitkiä, että alueen toimija olisi todellisuudessa monopoliasemassa.

Toiseksi se johtaisi siihen, että alueelle muodostuisi uudelleen keskussairaalatasoa lähestyvä aluesairaalaverkosto, joka heikentäisi yliopistollisen keskussairaalan toimintaedellytyksiä. Ehdotus johtaisi juuri päinvastaiseen tulokseen kuin samojen asiantuntijoiden aikaisemmat esitykset, jotka olisivat kasvattaneet keskussairaaloiden asukaspohjaa,

Silloin kun uudistusta käynnistetään, on arvioitava vaihtoehtoja. Kun ollaan loppusuoralla, on arveluttavaa pukeutua asiantuntijaviittaan ja väittää koko järjestelmä epäonnistuneeksi vain sen takia, ettei se satu sopimaan viimeksi mieleen tulleeseen mielipiteeseen. Varsinkin kun se toisi mukanaan kokonaan uusia ongelmia eikä sen tueksi ole esittää juuri muuta kuin arvailua.

Maakunta keventää hallintoa

Sunnuntai 4.3.2018 - Markku Lehto

Sote-uudistuksen monia käänteitä on voinut aiheestakin hämmästellä. Mutta miksi sen sanotaan luovan turhaa hallintoa? Sehän yhdessä muiden hallinnollisten järjestelyjen kanssa tuo jotain tolkkua aluehallintoon. Ymmärrän, ettei suuri osa keskustelijoista  ole perillä siitä sadoista kunnista, kuntayhtymistä, sairaanhoitopiireistä, valtuustoista, hallituksista, johtajista, johtoryhmistä, hallintokoneistoista ja aluehallintoviranomaisista muodostuvasta rykelmästä, joka nyt koetetaan puristaa 18 maakunnan muotoon. Mutta miksi osa vastoin parempaa tietoaan puhuu puuta heinää?

Lue lisää »