Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Aluekehitystä koronan aikaan

Keskiviikko 16.9.2020 klo 18.48 - Silja Hiironniemi

On vierähtänyt puolisen vuotta edellisestä aluekehitystä koskevasta blogikirjoituksestani näille sivuille. Olisi helppo syyttää koronaa, mutta se olisi tekosyy. Olen viettänyt elämäni ehkä ehjimmän maaseutukevään ja kesän. Kaikki menemiset minimissä ja verkossa hoidettuna, ei tarvetta matkustaa. Aikaa on vapautunut omiin toimiin.
Korona ei siis ole ollut esteenä kirjoittamiselle, ja tavallaan kuitenkin on ollut. Kaupunkien ja maaseudun asema ja merkitys ihmisten mielissä on myllertynyt, kehityssuunnat kääntyneet, ajatustavat saaneet uusia virikkeitä. Onko kyse suuresta vai pienestä muutoksesta, onko se lyhytaikainen vai pitkäaikainen, ja mitä tästä kaikesta seuraa? Ensin olen tehnyt havaintoja ja muutkin ovat tehneet niitä, sitten havaintoja on tullut enemmän, ja nyt muutoksen merkkejä näkyy jo tilastoissakin. Johtopäätösten teko voi olla ennenaikaista, mutta muutoksen enteitä ei voi jättää huomiotta.
 
Jotakin on tapahtunut, onko se käänne vai ei?
 
Korona sysäsi käyntiin äkkimuutoksen työskentelytavoissa. Etätyön ja etäopetuksen massiivinen käyttöönotto oli todellinen osoitus siitä, että digitalisaatio tarvittaessa toimii hyvin, ja ihmiset pystyvät muutokseen kun siihen on välttämätön tarve. Etätyö on merkittävästi irrottanut ihmisiä työ- ja asuinpaikoistaan, ja antanut heille uutta valinnanvapautta asumisensa ja elämisensä järjestämiseen.

Lue lisää »

1 kommentti . Avainsanat: Aluekehitys, Digitalisaatio, Korona

Aluekehityksen megatrendit, metatrendit ja musta joutsen

Keskiviikko 25.3.2020 klo 16.01 - Silja Hiironniemi

ALUEKEHITYKSEN MEGATRENDIT, METATRENDIT JA MUSTA JOUTSEN

 

Tietoa Suomen alueiden kehityksestä on viime vuosina ollut saatavissa erittäin paljon. Tilanne on myönteisesti muuttunut takavuosiin verrattuna, jolloin odotettiin vuositilastoja ja julkaisuja harvakseltaan ja viiveellä. Siinä mielessä digitalisaatio on kovasti edistänyt alueiden tietoperusteisia kehittämismahdollisuuksia.

 

Ovatko megatrendit yksi kohtalonuskon muoto?

Viime vuosina kehitystä on pyritty ennakoimaan tunnistamalla megatrendejä. Suomen väestö- ja aluekehitystä on kuvattu valtaosin yhdellä megatrendillä, kaupungistumisella. Helsingin ylipormestari Janne Vapaavuori on esiintynyt julkisuudessa varsin ärhäkkäästi väittäen, että kaupungistuminen on väistämätöntä, ja sitä on turhaa ja tyhmää vastustaa. Trendejä ei tietysti edes voi vastustaa, mutta on syytä kysyä, pitääkö niiden toteutumiseen tulevana väistämättömänä kohtalona uskoa?

Tunnettua tietoa toki oli ja on, että työn ja opiskelupaikkojen perässä Suomen aktiiviväestö on keskittymässä kasvukolmion suuriin kaupunkeihin, ja samalla pienten ja syrjäisten kuntien asukasluku vähenee, ihmiset ikääntyvät ja yritykset kuolevat. Tätä kehitystä on tuotu esiin yhä uudelleen erilaisin indikaattorein ja kuvin.

Kaupunkien ja kuntien elinvoimaindikaattoreina on käytetty esimerkiksi Timo Aron esityksessä mm seuraavia: Väestönlisäys %, avoin sektorin työpaikkalisäys %, verotulot %, työllisyysaste %, työttömyysaste %, toimivien yritysten määrä 1000 asukasta kohden, huoltosuhde, väestöllinen huoltosuhde, koulutustaso ja valmistuneet asunnot. Näillä mittareilla kuuden kärki on Helsinki, Espoo, Vantaa, Seinäjoki, Porvoo ja Tampere.

Tämä on vakuuttavaa tietoa, ja ennakoitu onkin, että Suomessa on muutamien vuosien kuluttua ainoastaan kolme kasvavaa kaupunkiseutua. Tämän mukaan kaupungistuminen olisi kaiken ylittävä, väistämätön megatrendi.

 

Indikaattoreiden harhaa

Toisaalta, nykyinen tietotulva muokkaa käsityksiämme aluekehityksen tilanteesta ja kehittämisen mahdollisuuksista jo suorastaan liian tehokkaasti. Kun kuukausi kuukaudelta esitetään tiivistettyjä ja kaavamaisia indikaattoreita, lukuja ja kuvia aluekehityksen eriytymisestä, kaupunkien elinvoimasta ja maaseudun väestökadosta, jää väistämättä joitakin asioita varjoon ja esitetyt faktat näyttävät kuvaavan koko totuutta. Tällä tavalla muokkautuvat näkemyksemme siitä, mikä on mahdollista, mikä on väistämätöntä ja mitä on tehtävissä ongelmien ratkaisemiseksi. Todellisuus on kuitenkin paljon monimutkaisempi kuin joidenkin valittujen indikaattorien osoittama pelkistetty kuva.

Lue lisää.

Indikaattoreiden ulkopuolelle jää laaja skaala aluekehitykseen vaikuttavia tekijöitä. Trendien kautta ilmenee myös uusia elinmahdollisuuksia, jotka olisi tunnistettava. Itseäni kiehtoisi esimerkiksi sellainen indikaattori, joka kuvaisi ihmisten palkan taikka verotuksen jälkeen käteen jäävän ansion ja asumis- ja muiden kustannusten suhdetta eli todellista elintasoa alueittain. Sellaista en ole nähnyt, mutta ehkä se olisi kehitettävissä.

Kaikkea ei kuitenkaan voi mitata. Esimerkiksi identiteetti ja kulttuuri tai ihmisten osallistuvuus tai hyvinvointi ovat sellaisia tekijöitä, joilla on vaikutusta alueelliseen kehitykseen. Rohkenen väittää, että esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla yrittäjyys ja ehkäpä myös pohjalainen ylpeys ovat arvoja, jotka saavat aikaan konkreettista yritystoimintaa ja myönteistä kehitystä.

Muistan aina keskustelun, jota käytiin Etelä-Pohjanmaan maakuntavaltuuston kokouksessa, kun 90-luvulla lama-aikaan tulivat ensimmäiset maakuntakohtaiset bkt-luvut tietoon. Etelä-Pohjanmaan bkt-luvut olivat Suomen maakunnista toiseksi heikoimmat. Ne herättivät moniäänisen kauhistuneen ja epäuskoisen reaktion: emme me ole KÖYHIÄ! Se hyöty numeroista oli, että ne herättivät. Eikä Etelä-Pohjanmaa ole enää toiseksi heikoin maakunta Suomessa, vaan esimerkiksi Timo Aron maakuntien iskukykyvertailussa sijalla 10 vuonna 2018. Maakuntakeskus Seinäjoki on valtakunnallisen kärjen tuntumassa. Kohtaloa ja trendejä vastaan voi siis taistella ja saada tuloksia, ja varsinaisena elinvoimatekijänä tässä kehityksessä on ollut maakunnan kulttuuri ja henki, joka ei indikaattoreissa näy.

On löydettävissä myös uusia indikaattoreita, jotka osoittavat kehityksen monimuotoisuutta ja muuttavat kehityskuvaa. Kun kuvataan syntyvien lasten lukumäärän vähenemistä koko maan tasolla ja lasten määrän vähenemistä kunnittain, syntyy kuva maaseudun kuihtuvista alueista ja kunnista. Jos kuvataankin lasten lukumäärää synnytysikäistä naista kohti kunnittain tai alueittain, huomataan, että se onkin pääkaupunkiseutu, jossa lapsia syntyy suhteessa vähiten. Tällä mittarilla elinvoiman kärkialueet ovatkin pitkin pohjalaisia maakuntia. Indikaattorin todistusvoima muuttaa suuntaa.

Sisä-Suomessa on kuntia, jotka saavat merkittävästi elinvoimaa mökkiasukkaista ja kesätapahtumista. Maallemuutto ja monipaikkainen asuminen ja ajankäyttö ovat nousseet jo joissakin trendianalyyseissä marginaalista mainitsemisen arvoisiksi vastatrendeiksi vallitseville megatrendeille. Hyvä niin, mutta vakavasti niitä ei vielä ole oikein otettu, ja niitä hyödyntäviä ja vahvistavia toimenpiteitä on saatu odottaa.

 

Aluetiedon analysointi monipuolistuu – megatrendit, metatrendit ja jännitteet muodostavat entistä monipuolisemmin kehityskuvaa

 

Trendien analysointi on vähitellen kehittynyt. Sitra on hiljattain ilmestyneessä raportissa käsitellyt megatrendejä v 2020. Siinä on korostettu trendien monimuotoisuutta ja niiden välisiä jännitteitä.

Sitra on tunnistanut ja muotoillut seuraavat megatrendit:

- Väestö ikääntyy ja monimuotoistuu

- Talous hakee suuntaa.

- Verkostomainen valta voimistuu

- Talous sulautuu kaikkeen 

- Ekologisella jälleenrakennuksella on kiire.

 

Väestökehityksen trendeinä on mainittu muun muassa

- Eliniät pitenevät ja väestö vanhenee

- Syntyvyys laskee

- Väestö keskittyy muutamille alueille

- Kaupungistuminen jatkuu

- Muuttoliikkeet kasvavat

 

Väestökehityksen jännitteiksi Sitra on tunnistanut muun muassa väestön keskittymisen muutamaan kasvukeskukseen ja samanaikaisen toiveen pitää Suomi asuttuna ja siitä aiheutuvan kärjistyvän vastakkainasettelun kaupungin ja maaseudun välille.  Sitrassa nähdään, että vastakkainasettelu kärjistyy, ja viitataan monipaikkaisuuteen ja monipuolisempaan jaotteluun välittävinä tekijöinä. Tämän pidemmälle jänniteanalyysi ei tässä kohdassa ulotu.

Sitran jänniteajattelussa on vielä paljon epäselvää. Siitä kuitenkin todetaan: ”Jo se, että on tunnistettavissa jännitteitä, kertoo siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa.” Tästä asiasta voi olla samaa mieltä. Yksiulotteisesta trendikohtalouskosta on päästävä.

Megatrendien lisäksi Sitra tunnistaa myös kehitykseen vaikuttavia metatrendejä. Sitran metatrendit on muotoiltu hyvin yleisellä tasolla: Postnormaalit ajat, Tunteet pelissä ja Yhdessä erikseen.

Metatrendeillä tarkoitetaan tässä yhteydessä useista erilaisista kehityskuluista kumpuavia, eri teemoja poikkileikkaavia, usein vasta hahmottumassa olevia muutosvoimia, jotka muuttavat trendejä ja megatrendejä. Kyseessä on siis muutosta muuttava muutos. Metatrendien avulla voi ymmärtää paremmin kokonaisuutta ja sen muutosta. Metatrendien vaikutuksista tarvittaisiin kuitenkin vielä tarkempaa pohdintaa.

 

Kokonaisuuden tajuaminen

Yksi Sitran tunnistama jännite on yksinkertaisuuden kaipuun ja monimutkaisuuden hyväksymisen välillä. On kasvava halu löytää yksinkertaisia selityksiä kohinan ja yllätyksien keskellä. Ne eivät kuitenkaan kanna pitkälle. Siksi monimutkaisuuden hyväksymisen ja kokonaisuuksien ymmärryksen merkitys korostuu. On tarve nähdä asioiden välisiä yhteyksiä ja suurempaa kuvaa. Tämä pätee erittäin hyvin alueellisen kehityksen ja koko Suomen edun pohdinnassa.

Ansioistaan huolimatta Sitran trendiraportti jättää vielä jotakin ulkopuolelle. Se käyttää edelleen kovin mittarein analysoitavissa olevia trendejä: väestömuutoksia, teknologiaa, taloutta. Pehmeitä ja kokonaisvaltaisia tekijöitä ja niiden mittareita, kuten ihmisten hyvinvointi, kansallistunne, kulttuuri, uskonto ja ideologiat ja myös poliittiset näkemykset jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Niiden vaikutus trendeihin ja trendien vaikutus niihin voisikin olla liian suuri haaste analyysille. Silti ne olisi voitu edes mainita, ja ottaa ne jollakin tavalla mukaan kuvioon.

Kukapa meistä omaisi täydellisen maailmankuvan. Pieniä askeleita kohti monimutkaisuuden tiedostamista ja jopa hallintaa voidaan kuitenkin ottaa. Ja siihen on tyytyminen, että kun kuva alkaa muotoutua, siihen voi tulla uusi tekijä, joka sekoittaa koko pelin. Viimeisin sellainen on koronavirus. Siitä ei Sitran analyysissä vielä ollut hajuakaan.

 

Musta joutsen voi muuttaa kaiken

Mustat joutsenet tai villit kortit mainitaan silloin tällöin erilaisissa strategioissa mahdollisina yllättävinä tekijöinä, joita ei ole voitu ennalta aavistaa eikä ottaa huomioon ennakoinnissa. Niiden mahdollisuutta ei silti usein oteta kovinkaan vakavasti, niitähän ei määritelmän mukaisesti voida ennakoida. Kuitenkin kaikessa yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varautumisessa niillä tulee olla sijansa.

Nyt on trendejä sotkemaan tullut globaali koronavirus, joka voi mullistaa ainakin lyhyellä tähtäimellä trendien kulkua. Tähän on jo nyt kiinnittänyt huomiota konsulttiyhtiö MDI:n seniorikonsultti Eero Holstila blogissaan https://www.mdi.fi/blogi-muuttaako-virus-suomen-aluekehityksen-suunnan/. Hän näkee, että poikkeustila koettelee nimenomaan suurimmille kaupungeille tyypillisiä palveluelinkeinoja. Hän katsoo, että uusi tilanne tarjoaa pienille paikkakunnille kenties viimeisen mahdollisuuden, ja joku niistä osaa käyttää tämän erikoistarjouksen. Kiintoisa ajatus, mutta yleinen ajatusmalli voi ehkä laajemminkin muuttua; esimerkiksi digitalisaation laaja hyödyntäminen etätyön ja etäpalvelujen toteuttamisessa saa nyt aivan uuden käytännön loikan eteenpäin.

 

Mustiin joutseniin ei voi varautua, ja sittenkin voi. Kun emme tiedä, mitä on edessä, pitää yhteiskunnassa olla resilienssiä, joustoa, muutoskykyä, mukautumiskykyä ja palautumiskykyä. Silloin on mahdollista pärjätä millaisen shokin kanssa tahansa. Suomen ja koko maailman resilienssi on nyt testissä. Siinä ovat keskeisinä tekijöinä mukana hyvinvointipalvelut, yhdyskuntarakenne ja aluerakenne. Suomi on näiden asioiden suhteen onneksi edelleen hyvässä kunnossa useimpiin muihin maihin verrattuna.

Trendeihin ei pidä liiaksi uskoa. Tilastoista ja niiden nojalla tehdyistä ennusteista muodostuu helposti itseään toteuttava kierre. Tilastot katsovat aina taaksepäin, mutta kehitys kulkee eteenpäin, vaikka joskus pomppien ja mutkitellen.

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aluekehitys, megatrendi, musta joutsen, korona

Aluepolitiikkaa pitää uudistaa

Tiistai 27.8.2019 klo 11.10 - Silja Hiironniemi

Aluepolitiikkaa pitää uudistaa
Suomen alueellinen kehitys on eriytynyt ja väestön keskittyminen jatkuu
Viime vuosina Suomen talous on kasvanut ja kilpailukyky ja työllisyys parantunut. Kehitys kuitenkin eriytyy alueellisesti useilla eri tunnusluvuilla mitattuna.
 
Eriytyminen näkyy voimakkaasti kuntien väestökehityksessä. Muuttovoittoa vuosina 2015-2019 sai 69 kuntaa, ja 242 kuntaa oli muuttotappiokuntia. Pääkaupunkiseudun lisäksi maakuntakeskukset saivat yleisesti muuttovoittoa. Muuttotappiota kokivat lukumääräisesti eniten Kouvola, Savonlinna, Lohja, Salo ja Kurikka. Väestöstä 62,5 % asui vuonna 2018 kymmenen suurimman kaupunkiseudun alueella.
 
Ennusteiden mukaan väestön ja työikäisen väestön keskittyminen suurten kaupunkien työssäkäyntialueille jatkuu ja kärjistyy edelleen.
 
Muuttoliikkeen vuoksi myös väestön ikärakenne on muuttunut voimakkaasti. Vanhusten osuus muuttotappioalueella kasvaa ja huoltosuhde heikkenee. Sukupuolirakennekin muuttuu. Nuoria naisia on muuttotappioalueilla vähemmän kuin nuoria miehiä.
 
Työpaikkojen määrä on ollut kasvussa viime hallituskauden aikana, mutta kasvu ei ole jakautunut tasaisesti. Avoimen sektorin työpaikat lisääntyivät vuosina 2014-2016 18 675:llä. Yli 50 000 asukkaan kaupungeista 12:ssa avoimen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi, mutta 11:ssa työpaikkojen määrä vähentyi. Toisaalta monilla pienemmilläkin paikkakunnilla työpaikkamäärissä oli kasvua.
 
Valtion budjettitalouden piirissä olevat työpaikat ja muut julkiset tai puolijulkiset valtakunnalliset työpaikat ovat keskittyneitä Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.
Työllisyys on parantunut koko Suomessa viime hallituskauden aikana. Siinäkin on suuria alueellisia eroja. Korkeinta työllisyys on Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Työttömyysaste vaihteli huhtikuussa 2019 Luodon 1,8 %:sta Ilomantsin 16,6 %:iin. Alinta työttömyys oli Etelä- ja Länsi-Suomessa ja korkeinta Itä- ja Pohjois-Suomessa. 25 kunnassa oli suurin piirtein täystyöllisyys eli työttömyysaste oli alle 5 %. 
Työvoimapulaa on kautta maan eri toimialoilla, myös mm. Lapissa ja Kainuussa. 
Alueellinen eriytyminen hukkaa inhimillisiä voimavaroja ja kehittymisen mahdollisuuksia sekä aiheuttaa rakennetun infrastruktuurin vajaakäyttöä.
Nykytilanne muodostaa tilauksen hallitukselle ja muille poliittisille toimijoille. Epäkohtiin on puututtava määrätietoisin toimenpitein. Alueellisesti tasapainoinen kehitys on Suomen ja suomalaisten etu. Se on myös mahdollista, toisin kuin usein luullaan.
 
Kehitykseen vaikuttavat globaalit trendit
 
Keskittyminen kulminoituu kaupungistumiseen. Monet kokevat kaupungistumisen väistämättömäksi valtatrendiksi, jota tulee tukea ja hyödyntää. On kuitenkin myös muita rinnakkaisia ja yhtä voimakkaita tai voimakkaampiakin trendejä, jotka vaikuttavat Suomen ja maailman kehitykseen. On tärkeää tiedostaa kokonaisuus parhaan selviytymiskyvyn ja kilpailukyvyn aikaansaamiseksi.
 
Ilmastonmuutos on trendi, joka edellyttää ihmisiltä suuria toimintatapojen muutoksia energian tuottamisen ja käyttämisen, liikkumisen, kulutuksen ja luonnonvarojen käytön ja tuotannon suhteen. Ilmastonmuutos korostaa maaseutualueiden ja luonnonvarojen globaalisti parhaan mahdollisen käytön merkitystä tulevaisuuden kehitystyössä.
 
Digitalisaatio ja teknologian kehittyminen on trendi, joka mahdollistaa ja tukee hajautuneesti toimivaa tuotantoa ja työn tekemistä ja uusien toimintatapojen syntymistä sekä palvelujen tuottamista alueille.
 
Trendit ohjaavat ja vaikuttavat kehitykseen myös Suomessa, mutta niihin on mahdollista vaikuttaa ja niitä on mahdollista hyödyntää. Ne muodostavat osin myös vastakkaisia kehitysvoimia. Tätä trendivoimaa tulee hyödyntää uudessa alueellisessa kehittämispolitiikassa.
 
Eriytymishaasteeseen on vastattava uudenlaisella alueellisella kehittämisellä
Aluepolitiikka-termillä on suomalaisessa poliittisessa keskustelussa vanhahtava kaiku. Silti sitä tarvitaan. Sitä pitää kuitenkin uudistaa vastaamaan uusien megatrendien, eli kaupungistumisen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
Uudistuva alueellinen kehittämispolitiikka voisi pitää sisällään kolme elementtiä:
 1.       Alueiden kehittäminen kytkeytyy tiiviisti yhteen ilmastopolitiikan kanssa.
Ajattelun tulee olla kokonaisvaltaista. Ihminen elää paikallisesti ja globaalisti luonnossa ja luonnosta. Maapallon elämää ylläpitävä ekosysteemi sijaitsee valtaosin maaseudulla. Kaupunkien sisällä olevan elollisen varassa ei ole mahdollista ylläpitää elämää eikä jatkuvaa kehitystä. Ihmisen suhteen luonnonvarojen käyttöön tulee olla dynaaminen, tutkittuun tietoon perustuen kehittävä, ei staattinen, käyttöä pysäyttävä.
Kaupungistuminen ei saa merkitä kaupunkien irtoamista luonnosta ja maaseudusta, vaan nykyistä syvempää kytkeytymistä laajempiin ekologisiin verkostoihin, kuten Juha Kuisma sanoo. Kaupungin ja maaseudun symbioosi on ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun onnistumisen edellytys. On aika suuri yksimielisyys siitä, että Suomi haluaa hoitaa osansa tässä prosessissa. Se on mahdollista selkeän tavoiteasettelun ja kaupungissa ja maaseudulla asuvien ja toimivien ihmisten ja yritysten vuorovaikutuksen kautta.
 
Uuden alueellisen kehittämispolitiikan tulee vaikuttaa siihen, että
  • Suomeen kehitetään maakuntakeskusten ja maakunnan tai muiden kaupunkien ja niitä ympäröivän maaseudun käsittäviä hiilineutraaleja alueita vähentämällä päästöjä ja lisäämällä hiilinieluja.
  • Suomessa asetetaan osana kansallisia hiilineutraaliustavoitteita myös maakuntakohtaiset hiilineutraalisuustavoitteet siten, että koko Suomi on hiilineutraali vuonna 2035.
  • Hiilineutraalisuuden tavoitealueet voivat yhteistyössä muiden tavoitealueiden kanssa sopia yhteistyöstä ja työnjaosta. Tämä voi olla tarpeen suurten kaupunkiseutujen hiilineutraaliuden aikaansaamiseksi.
  • Suomen metsiä hyödynnetään tuottamalla puusta hiilen kokonaispäästöjä vähentäviä tuotteita korvaamaan nykyisin Suomessa ja muualla maailmassa tuotettuja tuotteita.
  • Hiilinieluja lisätään istuttamalla metsää, ja metsän hoitotoimenpiteillä parannetaan sen hiilensidontakykyä.
  • Maata viljellään ja eläimiä kasvatetaan siten, että ruoantuotannon hiilipäästöt Suomessa vähenevät ja tuotannolla korvataan muualla suuremmat päästöt aiheuttavia tuotteita.
  • Maan hiilensitomiskykyä parannetaan.
  • Ruoan tuotannon, tuotekehityksen ja kaupan suhteet tasapainotetaan siten, että ihmisille on tarjolla suomalaisten tuottajien kannattavasti tuottamaa ”reilun tuotannon” ja alhaisen hiilijalanjäljen ruokaa kohtuuhintaan.
 
 2.       Uusi alueiden kehittämispolitiikka parantaa Suomen kilpailukykyä ja kehittymisen edellytyksiä
Kokonaisvaltainen kehittämispolitiikka merkitsee koko Suomen elinvoiman ja kilpailukyvyn kehittämistä kunkin alueen erityispiirteitä ja voimavaroja hyödyntäen ja jalostaen. Sen avulla hyödynnetään koko Suomen inhimillisiä resursseja ja luonnonvaroja Suomen talouden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.
Vuorovaikutus ja verkostoituminen tapahtuu nykyisessä sähköisessä yhteiskunnassa kaikkien eri osapuolten välillä pääkaupunki – maakunnan keskuskaupunki – seutukaupunki – kuntakeskus – kylä – harvaan asuttu maaseutu. Kaikilla näillä on oma tehtävänsä ja roolinsa. Kaikkien näiden elinvoimaa, yhteistyötä ja verkostoitumista tulisi kehittää kunkin omien parhaiden edellytysten mukaisesti.
1. Kaupunkipolitiikka
  • Suurten kaupunkien ja erityisesti pääkaupunkiseudun merkitys Suomen kehityksen moottoreina tunnistetaan ja tuetaan.
  • Valtion, suurten kaupunkien ja keskuskaupunkien välillä jatketaan kehittämissopimusten tekemistä.
  • Seutukaupunkien vahvuudet tunnistetaan ja niitä kehitetään vuorovaikutuksessa muiden kaupunkien ja ympäröivien seutujen kanssa.
 
 2. Maaseutupolitiikka
  • Uusien maaseutuelinkeinojen ja ammattien kehittymistä tuetaan.
  • Vahvistetaan maatalouden ja maaseutuyrittäjien ilmastoystävällisiä toimintatapoja ja tuotekehitystä.
 3. Alueellisten tukien mahdollistama koheesiopolitiikka
  • Tuetaan kansallisten ja EU:n tukien avulla alueellisesta eriytymiskehityksestä kärsivien alueiden elinkeinojen, elinvoiman ja kulttuurin kehittämistä
 
3.       Uusi aluekehityspolitiikka parantaa eri alueilla asuvien ihmisten ja yritysten tasa-arvoa ja tasavertaisia elämisen ja toiminnan mahdollisuuksia
 
Suomalaisilla on perustuslain mukaan oikeus valita asuinpaikkansa. On pidettävä mahdollisena se, että ihmiset voivat asua ja elää Suomessa haluamallaan alueella.
 
  • Yliopistot ja ammattikorkeakoulut sijoittuvat ympäri maata ja hyödyntävät opetuksessa digitalisaatiota siten, että alueelliset koulutustarpeet voidaan tyydyttää.
  • Opetusta hajautetaan toisen asteen oppilaitosten, aikuiskoulutuksen, kansalais- ja työväenopistojen sijoittumisen ja opetusohjelmien avulla laajasti myös seututasolla.
  • Asumisen alueellisia hintaeroja vähennetään asuntopoliittisin toimenpitein.
  • Monipaikkaisuutta edistetään helpottamalla kesäasuntojen muuttamista vakituisesti asuttaviksi ja mahdollistamalla asukkaille kunnallisten palvelujen käyttö kahdessa kunnassa ja verojen maksun jakaminen kahteen kuntaan
  • Valtion läsnäolo turvataan koko Suomen alueella. Toimintojen alueellistamista jatketaan ja etätyön tekemistä helpotetaan valtion virastoissa.
  • Sote-uudistus toteutetaan perustamalla 18 maakuntaa, joilla on verotusoikeus. Maakuntaitsehallintoa laajennetaan ja vahvistetaan asteittain.
Alueellinen kehitys ei kuitenkaan ole pelkkää politiikkaa ja päätöksiä. Ihmiset tekevät valintansa työ- ja opiskelupaikan saatavuuden ja asumisen hinnan lisäksi myös mielikuvien, viihtyvyyden, perheolosuhteiden ja juuriensa perusteella. Se on heidän oikeutensa.
 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aluepolitiikka, aluekehitys, eriytyminen