Koko Suomi on mahdollisuus

1.       Aluepolitiikkaa vai ei aluepolitiikkaa. Jokaiseen Suomen valtion, kuntien, yritysten ja yhteisöjen ja myös kansalaisten päätökseen ja toimenpiteeseen missä päin Suomea tahansa sisältyy alueellinen ulottuvuus, jokin vaikutus asukkaisiin, yrityksiin ja toimintaympäristöön sillä alueella, jota päätös koskee, ja usein myös sellaisilla alueilla, joita se suoranaisesti ei koske. Siinä mielessä erillistä aluepolitiikkaa ei ole olemassa.

Kun kuitenkin eri tahojen päätösten alueelliset vaikutukset voivat olla kasautuvia tai yllättäviä tai muiden alueiden tai kokonaisuuden kannalta epäkohtia aiheuttavia, tulee erikseen miettiä, miten voitaisiin päästä vielä parempaan kokonaistulokseen ja miten mahdollisia haittoja vähennetään. Siinä mielessä aluepolitiikkaa (tai jollakin muulla nimellä otsikoitua vastaavaa toimintaa) tarvitaan.

2.       Suomalaisilla on perustuslain mukaan vapaus valita asuinpaikkansa. Se toteuttaa kansalaisten näkemystä, luo turvallisuutta ja mahdollistaa Suomen kaikkien voimavarojen käytön Suomen kilpailukyvyn kehittämiseksi. Se on muiden perustuslain turvaamien oikeuksien tavoin osa suomalaisen demokraattisen hyvinvointivaltion perustaa.

Mahdollisuus elää koko Suomessa ei tarkoita, että asukkaita olisi läheskään jokaisella laajan maan neliökilometrillä. Se sitä vastoin edellyttää, että maassa on toimiva yhdyskuntarakenne ja infrastruktuuri. Se tarkoittaa fyysisen ja digitaalisen palveluverkoston ylläpitämistä. Se tarkoittaa pääkaupunkiseudun ja maakuntien, maakuntakeskusten, seutukaupunkien ja muiden kuntien toimivaa verkostoitumista, yhteistyötä ja työnjakoa infrastruktuurin ja palvelujen ylläpitämiseksi.

3.       Kaupungistuminen on globaali ilmiö, joka koskee Suomea monin tavoin. Pelkistettynä se merkitsee väestön, yritysten ja palveluiden keskittymistä kaupunkeihin. Tämä kehitys on Suomessa voimakkaana näkyvissä. Kaupungistuminen merkitsee myös kaupunkimaisen elämäntavan laajentumista maaseutumaisille alueille ja tiedonsiirron, liikenteen ja muun teknologian kehittymistä maanlaajuiseksi, mikä myös on Suomessa selvästi näkyvissä.

Kaupungit ja maaseutu ovat kytköksissä samoihin globaaleihin trendeihin. Tällöin myös pienet kaupungit, kunnat ja maaseutu muodostavat suurten kaupunkien kanssa yhteisen kilpailukykyisen toimintaympäristön. Muun muassa ilmastonmuutos ja sen estäminen muodostavat uuden voimakkaan trendin lähitulevaisuudessa.

Suomen kannattaa valita sellainen kehittämisstrategia, jolla voi pärjätä. Jos keskittävä kaupungistuminen tosiaan olisi ratkaiseva kilpailukyvyn ja kehityksen tae, Euroopan pohjoisreunalla sijaitseva 1miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu tai vaikkapa kaikki 5 miljoonaa asukasta käsittävä kasvukolmio olisi globaalissa ja myös eurooppalaisessa mittakaavassa auttamatta taantuva syrjäseutu.  

Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja kehitys on hyvinvointiyhteiskunnan tasavertaisen koulutuksen, osaamisen, teknologian nopean omaksumisen ja älykkään kaikkien voimavarojen hyödyntämisen varassa. Suomen strategiana tulee olla erilaisten alueiden resurssien vuorovaikutteinen hyödyntäminen, ei kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelu.

4.       Kehittämisen tietopohjassa on katvealueita. Suomessa julkaistaan viranomaisten ja muiden tahojen toimesta nykyisin runsaasti alueellista tietoa. Tieto sinänsä on yleensä oikeaa, mutta siinä voi olla puutteita tai katvealueita, joiden johdosta kokonaiskuva vääristyy.

Selvitettäviä asioita ovat esimerkiksi ammatillisen koulutuksen saaneen nuoren maassamuuttajan ”hinta”, vaikutus aluetalouteen lähtö- ja tulopaikkakunnalla. Tiedot vientiteollisuuden tuotannon bkt-arvosta tuotantopaikkakunnilla ovat myös puutteellisia. Tämä vaikeuttaa alueiden taloudellisen merkityksen ja koulutus- ja kehittämistarpeiden arviointia. Tutkimuslaitosten ja tilastokeskuksen tulisi lisätä aluetaloutta kuvaavien tilastojen tuotantoa.

5.       Resurssien ja potentiaalisten voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen. Helsinki-Tampere-Turku-alueen muodostaman kasvukolmion käytettävissä on puolet maan väestöstä, yrityksistä, työpaikoista sekä noin 2/3 akateemisesti koulutetuista ja T&K-menoista. Näillä resursseilla kasvukolmion alueella tuotetaan noin 55 % BKT:stä. Tämä ei ole ylivoimaisen suuri osuus suhteessa resursseihin, eikä se riitä Suomelle.

Suomi voi kukoistaa koko Suomen moninaisten mahdollisuuksien tunnistamisella ja hyödyntämisellä.  Innovaatiot ja tuotteet eivät synny pelkästään kaupunkiseutujen resurssien varassa. Elinvoiman perusteet ovat erilaisia eri puolilla maata. Ne pitää löytää ja niitä pitää luovasti kehittää. Esimerkkejä on jo paljon. Lapin matkailu hyödyntää tuntureita ja hiljaisuutta vastapainona jättikaupungeille. Maan, metsän, soiden ja kaivannaisten uusimuotoisella käytöllä voidaan toteuttaa ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen vaatimia toimenpiteitä ja kehittää kansainvälisesti kilpailukykyisiä uusia tuotteita. Sellusta kehitetään muovia korvaavia tuotteita ja suomalaisesta ruoasta vientituotteita. Metsäkoneet Vieremällä, työkengät Sievissä, gini Isossakyrössä ja keramiikka Posiolla perustuvat kukin omasta toimintaympäristöstään nousevaan luovuuteen. Eri puolilla maata toimivat pk-yrittäjät ja yritykset ovat tässä tärkeitä toimijoita.

6.       Rakennetun infrastruktuurin ei pidä antaa perusteetta purkautua. Rautateitä, maanteitä, sähköverkkoa ja tietoyhteyksiä pitää ylläpitää ja hyödyntää, ja rakentaa uutta kehitystarpeiden mukaan. Asuntojen kysynnän ja tarjonnan suuret alueelliset erot aiheuttavat toisaalla asumisen hinnan kohtuutonta nousua ja toisaalla asuntojen hintojen putoamista ja turhia taloudellisia tappioita.

7.       Ihmisten hyvinvointi riippuu perheestä, koulutuksesta, työstä ja toimeentulosta, julkisten ja yksityisten palvelujen saatavuudesta, oman elämän hallinnasta, kulttuurista ja juurista.

Uusien työn tekemisen tapojen hyödyntäminen yrityksissä ja julkisessa hallinnossa antaa ihmisille vaihtoehtoja valita asuinpaikkansa ja yrityksille vapautta määritellä sijaintinsa haluamallaan tavalla.

Palvelujen digitalisointi ja uuden teknologian käyttö ratkaisee osan julkisten palvelujen tuottamisen kustannusongelmista. Julkisia palveluja tulee olla asukkaiden saatavilla fyysisesti tai digitaalisesti, käyttäjiä tarpeen mukaan tukien. Yksityisen lähipalveluverkoston uudistuminen ja uudistaminen on osa alueen elinvoiman kehittämistä.