Työ- ja elinkeinoministeriön Työelämä 2020 -hanke, Suomalaisen Työn Liitto, Työterveyslaitos ja Business Finland teettivät keväällä 2018 Kantar TNS Oy:llä kyselytutkimuksen, jossa vastaajille esitettiin muun ohella joukko väittämiä, jotka koskivat heidän omakohtaisia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. Silmämääräisesti vastausten joukosta erottuu neljä väittämää, joista oltiin eniten samaa mieltä. Eniten samaa mieltä oltiin näiden väittämien kanssa: 1) Teen mielelläni yhteistyötä muiden kanssa työpaikallani. 2) Jos olen esimieheni kanssa eri mieltä jostain asiasta, uskallan sanoa sen hänelle. 3) Tiedän työpaikkani tavoitteet. 4) Tunnen oloni turvalliseksi työpaikassani.

Kolme pisintä punaista pylvästä – jokseenkin tai täysin eri mieltä – tuli näihin väittämiin.  1) Työntekijä ilmoittaa olevansa sairaana. Minulle tulee helposti mieleen, että hän vain lintsaa…  2) Alaiseni ovat epämotivoituneita. 3) Robotit ja automaatio vievät ison osan oman alani töistä.

Mitä on ajateltava näistä omakohtaisista tuntemuksista? Varsinkin, kun niitä verrataan vastauksiin, jotka annettiin vähän yleisemmin muotoiltuihin väittämiin.

Nimittäin vain noin neljä viidestä kokee yleisellä tasolla luottamusta työpaikkaansa ja sen ihmisiä kohtaan. Yksi viidestä ei koe luottamusta.  Silmämääräisesti tarkasteltuna suurinta luottamusta koetaan alaisiin ja vähäisintä on luottamus työnantajaan, jolla tässä tarkoitetaan yritystä tai organisaatiota. Parin viime vuoden aikana luottamus alaisiin ja työtovereihin on lisääntynyt, kun taas ilmaistu luottamus esimiehiin ja työnantajaan on vähentynyt – yleisellä tasolla.

Kun ilmaistu yleisen tason luottamus esimiehiin ja työnantajaan on vähentynyt, olisi mielenkiintoista tietää, mistä silloin on kysymys. Mihin ja kuinka tärkeisiin asioihin liittyvä luottamus on vähentynyt?

Vastaajat arvioivat nimittäin tärkeimmiksi luottamusta edistäviksi asioiksi nämä: 1) Tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni. 2) Toimin itse luottamuksen arvoisesti. 3) Samat säännöt pätevät kaikille johdonmukaisesti. 4) Esimiehet ja johto toimivat luottamuksen arvoisesti. 5) Työntekijöitä kohdellaan tasapuolisesti. Ja samojen vastaajien mielestä luottamus esimiehiin ja työnantajaan on vähentynyt. Jos yleisen tason kokemus heijastaa ja kuvaa luottamuksen hapertumista myös ja nimenomaan näissä tärkeissä asioissa, niin silloin tutisee pytingin kivijalka eikä pelkästään hilseile pintamaali.

Ilman mielipidetiedusteluakin olisi tiennyt, että erittäin tärkeänä pidetään sitä, että eri tahot koetaan luottamuksen arvioisiksi; kyselyn tulokset vahvistavat tämän perustotuuden.

Toinen luottamusta edistävien asioiden tärkeyttä koskeva havainto koskee niihin liittyvien näkemysten jakautumista. Naiset ja miehet katselevat asioita jokseenkin eri tavalla. Samoin nuorimpien ja iäkkäimpien painotuksissa on selvä ero. Sen sijaan se, onko vastaaja johtavassa asemassa, ylempi toimihenkilö, alempi toimihenkilö tai työntekijä, ei näytä jakavan mielipiteitä yhtä voimakkaasti.

Otetaan vielä avuksi vanhan sanakirjan esimerkki siitä, kuinka luottamus-sanaa käytetään: ”Odottaa uutta aikaa toivossa ja luottamuksessa.” Kantar TNS viittasi siihen, kuinka automaatio ja robotisaatio muuttavat työelämää ja saattavat korvata osan ihmisten nyt tekemästä työstä, ja sen perusteella se kysyi: ”Luotatko siihen, että sinulla itselläsi riittää töitä myös tulevaisuudessa nykyisellä alallasi?” Tähän kysymyssarjan ainoaan toivon ja luottamuksen kysymykseen kolme neljästä vastasi luottavansa siihen, että töitä riittää nykyisellä alalla myös tulevaisuudessa. Yksi kuudesta oli eri mieltä. Kymmenen prosenttia vastasi rehellisesti, ettei osaa sanoa.

Näitä omakohtaisia uutta aikaa koskevia toivon ilmauksia voi verrata vastauksiin, jotka peilasivat vastaajien omakohtaisia nykyhetken tuntemuksia ja kokemuksia.

Yleisellä tasolla Suomi hyppää digiloikkaa ja porhaltaa tekoälyn aikaan. Luova tuho tekee tekosiaan. Ennusteiden mukaan 15 prosenttia suomalaisista työpaikoista katoaa reilun kymmenen vuoden kuluessa.  Tekoälynajan työtä pohtineen työryhmän puheenjohtajana toimineen Osmo Soininvaaran mukaan se ei sinällään ole merkittävä ongelma. Hän näet muistuttaa, että paljon enemmän työpaikkoja katosi maaseudulta koneellistumisen myötä.

Siinäpä se. Useimpia ihmisiä ei kuitenkaan kiinnosta, mitä tapahtuu yleisellä tasolla, vaan päällimmäisenä on huoli: Mitä tämä merkitsee minun kannaltani?  Voinko odottaa uutta aikaa toivossa ja luottamuksessa? Vai käykö tässäkin rakennemuutoksessa samalla tavalla kuin kävi maatalouden koneellistuessa… Mutta miksei nostettaisi digiloikan ja tekoälynajan tavoitteenasettelun rimaa vähän ylemmäksi? Yleisillä ja erityisillä luottamusta lisäävillä toimenpiteillä uhat voidaan ja kannattaa kääntää mahdollisuuksiksi.