Samuli Skurnikin puolentoistakymmentä vuotta sitten kirjoittama Suomalaisen talousmallin murros on paksu kirja ja painettu raskaalle paperille. Jos siitä tiivistää yhden sanoman, niin se on tämä: Talousmalleihin voi vaikuttaa. Taloudelliset rakenteet eivät määräydy puun eivätkä piin perusteella. Talous-, liiketoiminta- ja ohjausmallit voidaan koostaa kokonaisriskejä alentavalla tavalla.

Jos joku haluaa ymmärtää kirjan sanoman jollain toisella tavalla väärin kuin minä, niin kaikin mokomin.

Joka tapauksessa asiat ovat voineet olla ja uskoakseni voivat myös vastedes olla eri tavoin eri tavalla.

Edellinen isompi muutos tapahtui 1800-luvun puolivälin jälkeen. Talous alkoi avautua kilpailulle ja valinnanvapaudelle. Sai yrittää. Toisaalta työvoima vapautui palveluspakosta. Sekin, tavallaan, sai yrittää. Tuon murroksen synnyttämiä riskejä alennettiin esimerkiksi osakeyhtiöllä: huonossa tapauksessa sijoittaja menetti vain yhtiöön sijoittamansa pääoman eikä koko omaisuuttaan. Työntekijän riskejä vähennettiin, kuten silloin sanottiin, työväenlainsäädännöllä.

Pienempiä työn murroksia on toki ollut kaiken aikaa. Nyt on ehkä meneillään suurempi murros.

Asian voi ajatella näin. Yritykset ovat tehneet parhaansa vähentääkseen kiinteitä kustannuksiaan. Toimitilat vuokrataan. Valmistus teetetään alihankkijoilla. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä pidetään mahdollisimman pienenä. Tässä ja muussa tämänkaltaisessa ei ole mitään uutta. Uutta on sen sijaan se, että asiakas, kuluttaja tai loppukäyttäjä – millä nimellä ihmistä sitten tullaankin kutsumaan – arvioi yrityksen kiinteäksi kustannukseksi, josta hän ei välttämättä halua maksaa.

Jos matkustaja saa majoituspalvelunsa ilman hotelliyrityksen ylläpitämistä, niin miksi matkustaja maksaisi hotelliyrityksen ylläpitämisestä? Hotelliyritys voi toki tarjota kylpylä-, kuntosali-, yökerho- ja herra ties mitä palveluja, mutta se on eri markkina.

Se, mikä oli joskus ratkaisu, näyttää nyt itse kehkeytyvän ratkaistavaksi kysymykseksi.

Nyyttikestit on useamman ihmisen kokoontuminen, johon jokaisen on tarkoitus tuoda jotakin syötävää mukanaan. Yksilön panos ja kustannukset jäävät suhteellisen pieniksi. Ryhmä voi silti nauttia laajasta valikoimasta erilaisia ruokalajeja. Sehän voi etukäteen sopia, kuka tuo mitäkin.

Digitalisoituna ja verkkoympäristöön siirrettynä tätä periaatetta kutsutaan alustataloudeksi. Palvelujen, tuotteiden tai sosiaalisen arvon tuottaja ja käyttäjä yhdistyvät yhdeksi monensuuntaiseksi arvonluontijärjestelmäksi. Samansukuisia asioita ovat vuokratalous ja keikkatalous. Vuokrataloudessa vältetään kaiken sen omistamista, minkä voi vuokrata. Keikkataloudessa toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen asemesta työ jaetaan yksittäisiksi keikoiksi, joiden tekemisestä työntekijälle maksetaan tietyn ajan.

Huomio kiinnittyy näissä siihen, mitä ei tarvita, mitä halutaan pienentää mahdollisimman vähiin ja mikä riittää.

Niin kauan kun pysytään vielä vaikkapa B2B- eli yritykseltä-yritykselle- tai B2C- eli yritykseltä-kuluttajalle-markkinoinnissa, vanhat tutut rakenteet ovat olemassa. Vertaistaloudeksi sanotaan ilmiötä, jossa tarjonta ja kysyntä ilman näitä markkinatoimintoja yhdistyy suoraan yksittäisten ihmisten väliseksi.

Taas huomio kiinnittyy siihen, mitä ei tarvita, mitä halutaan pienentää mahdollisimman vähiin ja mikä riittää.

Nyyttikestiperiaate tarkoittaa mahdollisimman vähän pysyviä rakenteita, mahdollisimman vähän kiinteitä kustannuksia. Mitä pysyvämpi rakenne, sitä vähemmän se joustaa. Firmat (firma tulee latinan verbistä firmare, mm. vahvistaa allekirjoituksella, joka tulee sanasta firmus, mm. kestävä, järkähtämätön, luotettava) ovat jo pitkään pyrkineet eroon jäykkyyksistä.

Jäykän ja joustavan eron huomaa, jos vertaa nyyttikestien organisoitumiskaaviota minkä tahansa, joustavankin yrityksen organisaatiokaavioon.

On kuitenkin ainakin kaksi, jotka kaipaavat erityistä kestävyyttä, järkähtämättömyyttä ja luotettavuutta. Toinen on verottaja. Miten ”monensuuntaisesta arvonluontijärjestelmästä” kerätään ne rahat, jotka nykyisin saadaan työnantajien maksamista maksuista? Toinen ovat työntekijät. Mutta jos ei ole työnantajuutta, työsuhdekin pitää ajatella ja järjestää uusiksi. Miten esimerkiksi nyyttikesteihin tai -kesteissä voitaisiin olla työsuhteessa?

Mutta, toisaalta, vaikka alusta yhdistää ja tekee monia muitakin ihmeellisiä asioita, edelleen on oltava joitakin alkutuottajia. Jonkun työn tekijän, vaikkei välttämättä työsopimuslain tarkoittaman työntekijän, on vastakin, ennen täysautomaation aikakautta, esimerkiksi leivottava ne herkut, jotka nyyttikesteillä nautitaan. Sitä paitsi jollekulle työ, vaiva, digimaailman vaikeaselkoisuus ja muut kustannukset huomioon ottaen maksu yrityksen ylläpidosta voi olla ainoa toimiva ja taloudellisestikin järkevä valinta. Jos on yksinkertaisempaa kävellä sisään hotellin ovesta kuin ruveta oudossa paikassa Airbnb-palvelun asiakkaaksi, hotelli voi olla kelpo vaihtoehto. Tilanteesta riippuen asiat voivat olla eri tavoin eri tavalla.