Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Perustuloa odotellessa

Perjantai 4.1.2019 klo 8.52 - Markku Lehto

Perustulokokeilu päättyi vuoden vaihtuessa. Ensimmäisiä tutkimustuloksia ja havaintoja on luvassa helmikuun kuluessa. Etukäteen voi jo sanoa, että tulkintoja tuloksista syntyy enemmän kuin yksi. Se on tavallista tutkimuksia tehtäessä. Hyvä tutkimus vie asiaa eteenpäin, mutta herättää myös jatkokysymyksiä. Tässä tapauksessa kokeilun rajaukset jättävät erityisen paljon tilaa spekuloinneille. Siitä huolimatta perustuloa koskevat vaalilupaukset olisi hyvä täsmentää vasta kokeilutulosten selvittyä.

Pieni harjoitelma perustulon takana olevien palasten roolista on ehkä tässä vaiheessa paikallaan. Pikainenkin silmäily vaatii valppautta. Olen koettanut helpottaa lukijan työtä kursivoimalla joitakin käsitteitä. 

Jos joku väittää, että meillä on jo perustulo, hän ei ole aivan väärässä. Perustuslain 19 §:ssä säädetään, että jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. 

Jos ja kun näin on, mikä perustulossa sitten kangertaa. Perustulosta puhuttaessa tarkoitetaan tavallisesti yksittäiselle henkilölle kaavamaisesti maksettavaa tuloa, joka on riippumaton siitä onko hän halukas ottamaan työtä vastaan vai ei. Esillä olleissa ehdotuksissa taso on vaihdellut, usein sellaiseksi on mainittu työttömyysturvan perustaso. Tekniikasta riippumatta tuki leikkautuu liukuvasti pois tulojen kasvaessa. 

Perustuslain tarkoittama välttämätön toimeentulo poikkeaa perustulosta kolmessa kohdassa: työ on asetettu ensi sijaiseksi tulolähteeksi, tuloihin sovelletaan tiukkaa tarveharkintaa ja etuus määräytyy kotitalouskohtaisesti. Perustuslain tämän kohdan käytännön sovellutuksena on toimeentulotuki.

Vuonna 2017 nykyisen perustoimeentulotuen saajina oli 280 000 kotitaloutta, joissa tuki kohdistui hieman yli 400 000 henkilölle. Tuen piiristä ovat karsiutuneet sellaiset pienituloiset tai tulottomat, jotka elävät kotitaloudessa, jonka yhteenlasketut tulot ylittävät toimeentulotuen rajaviivan. Jos siirrytään perustulon kaltaiseen yksilökohtaiseen arviointiin ja lievennetään tulojen yhteensovitusta niin, että ansioista jää enemmän käteen, tuen saajien määrä nousee todella merkittävästi. Rahassa puhutaan miljardeista.

Keskimäärin perustoimeentulotukea maksettiin puoli vuotta. Viidennes on pitkäaikaisasiakkaita. Sivuhuomiona voidaan todeta, että tuen saajista 29 % asui pääkaupunkiseudulla, jossa asuu 21 % väestöstä. Keskimääräinen tuki siellä oli 3378 euroa vuodessa ja koko maassa 2744 euroa. Pääkaupunkiseudun lukuja nostavat asumiskustannukset. Moni pienituloinen tulee tästä syystä toimeentulotuen asiakkaaksi eikä heille myöskään riittäisi perustulo. 

Tuossa samassa perustuslain pykälässä todetaan edelleen, että lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulonturvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Tämä korostaa syyperusteisen turvan ensisijasuutta. Mainitut syyt oikeuttavat sellaisenaan, ilman tarveharkintaa asianmukaiseen perustoimeentuloon. Syyperusteinen turva on pääsääntöisesti yksilökohtaista. 

Tason määrittelyssä on sen sijaan ollut horjuvuutta. Lasten hoito, sairaus ja työttömyys ovat johtaneet eritasoisiin korvauksiin. Ero näkyy korvauksen tason lisäksi muissa määräytymisperusteissa sekä perusturvan ja ansioturvan yhteensovituksessa. Erot eivät ole syntyneet huomaamatta. Takana ovat intressiryhmien erilaiset käsitykset avun tarpeesta, etuuksien luonteesta ja kohderyhmistä. 

Perustoimeentuloturva ei sellaisenaan riitä kovin kaksiseen elämään. THL:n selvityksen mukaan takuueläke ei riitä enää kattamaan minimibudjettia täysin. Tuota budjettia laadittaessa on mukaan laskettu hyödykkeet, joiden katsotaan kuuluvan välttämättömään elämään. Yksin asuvan henkilön saama takuueläke kattoi 94 prosenttia budjetista. Perustulokaavailuissa esillä ollut työttömän perusturva riitti 73 prosenttiin minimibudjetista vuonna 2017. 

Perustoimeentuloturvan kehittäjät ovatkin menneinä vuosina toiveissaan ponnistelleet Sisyfoksen lailla. Miesparkahan sai tehtäväkseen vierittää ikuisesti kivenlohkaretta ylös jyrkkää rinnettä. Kun lohkare oli melkein huipulla, se vierikin takaisin alas, ja työ täytyi aloittaa taas alusta.

Perustoimeentuloturvan kompastuskiveksi ovat koituneet rahapula ja loukut. Juuri silloin, kun näyttäisi olevan oikea hetki korjata kuoppia, iskee taantuma. On leikattava ja odotettava parempia aikoja. Kun lähestytään parempia aikoja, pitää säästää ja kun lopulta tulee parempia aikoja, huolestutaan tuloloukuista. Ihmisiä pitää saada työmarkkinoille eikä sosiaaliturva saa houkutella vikasuuntaan. Alimpien palkkojen ja minimibudjetin välillä ei ole paljon eroa. Sosiaaliturva, joka riittää kattamaan kohtuullisen kulutustason, on uhkaavan lähellä pienimpiä ansiotuloja.

Samat huolet odottavat perustulon kehittäjiä. Niukkuus uhkaa pitää tason niin alhaisena, että tarvitaan täydentävää tukea tai sitten joukkoa on supistettava. Toivottavasti ei käy niin, että byrokratian purkamisen sijasta vanhojen etuuksien joukkoon tulee yksi lisää. Jotain kun joka tapauksessa haluttaisiin ja olisi tarvekin tehdä. 

Jos haaste näyttää liian suurelta, se pitäisi pilkkoa. Voidaan edetä siellä, missä tarve on suurin tai siellä, missä tie näyttää helpoimmalta. 

Byrokratiaa vähentäisi esimerkiksi sellainen perustulo, joka koskee vain perustuslain tarkoittamaa syyperusteista turvaa eli perustoimeentuloturvaa. Tästä kirjavasta kokoelmasta muodostettaisiin yksi yhtenäinen perustulo, johon muut etuudet sovitettaisiin. Se selventäisi tilannetta eikä vielä astuttaisi suureen tuntemattomuuteen. 

Perustulon tarvetta löytyy puolestaan eniten epätyypillisissä töissä olevien ryhmässä. Syynä on usein matala ansiotaso ja aikaa vievä työttömyyden todistelu. Tämänkin korjaamiseen löytyisi yleistä perustuloa pienempiä välineitä, jos vaan löytyy aitoa halua. Esimerkiksi pienituloiselle määräaikaisissa tehtävissä olevalle maksettava negatiivisen tuloveron tavoin käyttäytyvä tulo. 

Katsotaan, mitä tapahtuu. Jotain asiasta lienee päätetty ennen kuin lehti puhkeaa koivuun tai ainakin ennen kuin Rymättylässä kaivetaan uusia perunoita.