Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Kokeilemalla hyvää tulee

Maanantai 4.3.2019 klo 14.51 - Markku Lehto

Kansa tietää, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Miksi varoituksen sanoista huolimatta tarjoillaaan kokeilukulttuuria? Sen tunnetuin edustaja on perustulokokeilu.

Nobelisti Daniel Kahneman kertoo upseerista, jonka mielestä huonosta suorituksesta piti antaa ankarat moitteet. Se paransi tulosta. Mieleen ei ollut pälkähtänyt, että heikkoa suoritusta seurasi yleensä vähän parempi. Vertailuryhmä olisi avannut silmät. 

Päätöksenteon tulisi nojautua useammin kontrolloituihin koeasetelmiin. Oli erinomaista, että hallitus käynnisti kokeilun kauan keskustelussa pyörineestä perustulosta. Se toi kansainvälistäkin mainetta maalle, joka hankkii tietoa tieteellisellä kokeilulla. 

Vähintä mitä nyt on tehtävä, on jatkaa tätä kokeilua. Otos jouduttiin rajaamaan aikataulusyistä eikä verohallinto muilta kiireiltään ehtinyt mukaan. Näin saatiin heti spekuloinnin aineksia, joilla epämieluisia tuloksia koetetaan selittää olemattomiksi. Kokeilua on laajennettava muihin väestöryhmiin ja tehtävä koeasetelmasta realistinen. Uskon, että tuloksista saadaan uutta ja olennaista tietoa siitä, miten taloudelliset kannusteet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen.

Kokeilu tulisi laajentaa koskemaan myös sosiaaliturvauudistusta. Samalla olisi tehtävä muutoksia politiikan toimintatapoihin. Mittavat kokeilut vaativat taakseen laajan parlamentaarisen sitoutumisen kokeilun loppuun saattamiseen. Silloin ne voidaan toteuttaa yli vaalikauden mittaisina. Näin varmistetaan, että kokeilut voidaan viedä loppuun järkevällä aikataululla ja tehdä tarvittavat analyysit ennen toimeenpanoa.

Lue lisää »

Perustulokokeilu antaa kaikille miettimisen aihetta

Tiistai 12.2.2019 klo 10.21 - Markku Lehto

Toistaiseksi käytössä on niukasti tietoa perustulokokeilun tuloksista. Se mitä tiedetään antaa niin perustulon epäilijöille kuin sen kannattajille mietittävää. Kaikki ei ennakkotietojen valossa mennytkään niin kuin luultiin.

Kokeiluun osallistuneet 2000 ihmistä olivat lähtötilanteessa työmarkkinatuella tai työttömyysturvan peruspäivärahalla. Perustulo oli verottomana 560 €/kk. Vaikutusten selvittämiseksi ryhmälle valittiin vertailuryhmä. 

Toistaiseksi tiedämme, ettei kokeilun ensimmäisen vuoden aikana kokeiluun osallistuneiden ja vertailuryhmän välillä ollut eroja, kun tarkastellaan työllistymistä. Vertailuryhmä kyllä koki hyvinvointinsa parantuneen.

Näin niukkojen tietojen perusteella ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sen sijaan voi tehdä joukon kysymyksiä, joihin toivottavasti saadaan vastauksia myöhemmässä vaiheessa.

Perustulon puoltajien ja vastustajien yksi keskeinen argumentti koskee juuri työllistymistä. Kannattajat korostavat sitä, että vakiintunut ja varma tulo antaa turvallisen pohjan ottaa vastaan työtä, erityisesti lyhytaikaista työtä. Vastustajien mielestä se johtaa vain lorvimiseen ja työn välttelyyn. 

Tulos ei puolla kummankaan näkemystä. Yksittäisiä tapauksia varmasti löytyy kummankin näkemystä vahvistamaan, mutta kokokuva näyttää tyrmäävän molemmat.

Perustulon järkevyyttä epäilevät voivat kuitenkin todeta, että työllistämiskeinona tämän mallin mukainen perustulo johtaisi koko maan mittakaavassa kielteiseen tulokseen. Jos kokeiltu malli otettaisiin yleiseen käyttöön, sosiaalimenot kasvaisivat miljarditolkulla. Se pitäisi kattaa veroja korottamalla. Verojen korottamisen katsotaan yleensä heikentävän työllisyystilannetta.

Perustuloon kielteisesti suhtautuville tuloksessa on kuitenkin yksi vaikeasti selitettävä kohta. Heidän perustelujensa ytimenä on yleensä se, että sosiaaliturvan on oltava kannustavaa. Kun ottaa työtä vastaan, käteen pitää jäädä selvästi enemmän kuin sosiaaliturvan varassa elettäessä. 

Tässä tapauksessa juuri niin toimittiin. Perustulo oli verotonta ja sen lisäksi sai ansaita kuinka paljon tahansa perustulon siitä pienenemättä. Kannustin oli niin voimakas, että monet pitivät tulosta itsestään selvänä. Jotkut lupailivat syövänsä erittäin vaikeasti sulavaa tuotetta, jos tällä ei työllisyys kohene. Ei kohentunut.

Samasta syystä tulos oli pettymys perustulon puolustajille. Keikkatöiden tekeminen ei leikannut perustuloa. Töihin ei silti aktiivisemmin tartuttu. Selitykseksi on nostettu se, että tässä ryhmässä on paljon henkilöitä, joiden työllistyminen on keskivertoa vaikeampaa. Jotkut näyttävät lohduttautuvan sillä, ettei perustulo vähentänyt työn hakemista. Ja kohenihan koettu hyvinvointi - tosin vain kolmannes kokeiluun osallistuneista vastasi hyvinvointikyselyyn.                                         

Monet yllättänyt tulos osoittaa, että kokeiluun oli tarvetta. Se jouduttiin käynnistämään kiireellä ja siitä syystä rajaamaan otos yllä mainitulla tavalla. Niin tai näin, nyt tiedetään enemmän kuin ennen siitä, miten avokätinen perustulo tässä ryhmässä vaikuttaa ensimmäisen vuoden aikana. Ja lisää tietoa on tulossa.

                                                         -  0  -

Ennestään kyllä tiedettiin yleisellä tasolla, että taloudelliset kannusteet purevat huonosti pitkään työttömänä olleisiin. Monet epäonnistuneet työnhakuyritykset, muusta syystä murentunut elämänhallinta tai tietoisesti omaksuttu elämäntyyli ohjaa jatkamaan entisellä polulla. Siitä on tutkimustuloksia jo 90-luvun lamavuosilta. Jostain syystä sitä ei muisteta, kun aktivointikeinoja kehitellään. 

Nyt on entistä selvempää, että loukkujen purkaminen yksinään ei ole tehokas työllistämiskeino näille ihmisille, tarvitaan muutakin. Kun tuota muuta mietitään, huomio kohdistuu yleensä henkilön ominaisuuksiin ja niiden kohentamiseen. Tarjotaan koulutusta, kuntoutusta, työharjoitteluja, motivointia ja sosiaalisten taitojen harjaamista. Toisin sanoen treenataan työtöntä ja joskus se riittää. Kaikille ei. Työllistymiseen tarvitaan myös työnantaja.

Työnantaja koettaa pitää työntekijän palkkaamiseen liittyvän riskin mahdollisimman pienenä. Työnhakijaa avustavan henkilön/henkilöstön tulisi etsiä tehokkaimmat keinot, joilla työllistämisriskiä pienennetään. 

Riskiä voidaan vähentää pienentämällä työnantajan palkkakustannuksia. Se voidaan tehdä maksamalla riittävän suuri osa palkasta julkisista varoista suoraan työntekijälle tai korvauksena työnantajalle. Menettelyn tulisi olla nopea ja joustava, varsinkin lyhytaikaiset keikkatyöt on päätettävä tässä ja nyt. Välineitä on jo olemassa, toimivuudessa on paljonkin toivomisen varaa. 

Toinen tapa riskinhallinnan parantamiseksi on vähentää työnantajan velvoitteita. Työntekijän kannalta turvallisin tapa on siirtää työnantajan velvoitteet jollekin kolmannelle taholle, vaikkapa työpankille. Työnantaja voi ottaa työntekijän työhön ilman työnantajan tavanomaista riskiä. Jos työ ei onnistu, työpankki huolehtii toimeentulon jatkuvuudesta. 

                                                   - 0 -

Kannustinkeskustelu ja -toimet käynnistyivät 90-luvun puolivälin jälkeen. Lamavuosina ennätykselliselle tasolle noussut työttömyys oli innostanut tuloloukkujen metsästäjät. Ja totta oli, että löytyi sellaisia tilanteita, joissa työtulosta jäi kovin vähän käteen verrattaessa tuloja työttömyysjakson aikaisiin tuloihin. Jälkeenpäin tehtyjen arvioiden mukaan loukkujen miedontumisella oli positiivinen työllisyysvaikutus. Arviointi on kuitenkin epävarma, käytettävissähän ei ollut kokeilu- ja vertailuryhmää - kaikki olivat kokeiluryhmässä. 

Nyt voidaan odottaa ja toivoa, että jatkoanalyysi osoittaa selvemmin kuin koskaan ennen, missä alaryhmissä taloudelliset kannusteet todella toimivat niin kuin yleisesti on väitetty ja missä eivät. Paljon kysymyksiä jää myös vastausta vaille. Se osoittaa, että työmarkkinoilla on ja sinne pyrkii hyvin erilaisia työntekijöitä ja työnantajia. Jälleen kerran tieto lisää päättäjän tuskaa. Yhden tempun poni voidaan jättää pilttuuseen.

Perustuloa odotellessa

Perjantai 4.1.2019 klo 8.52 - Markku Lehto

Perustulokokeilu päättyi vuoden vaihtuessa. Ensimmäisiä tutkimustuloksia ja havaintoja on luvassa helmikuun kuluessa. Etukäteen voi jo sanoa, että tulkintoja tuloksista syntyy enemmän kuin yksi. Se on tavallista tutkimuksia tehtäessä. Hyvä tutkimus vie asiaa eteenpäin, mutta herättää myös jatkokysymyksiä. Tässä tapauksessa kokeilun rajaukset jättävät erityisen paljon tilaa spekuloinneille. Siitä huolimatta perustuloa koskevat vaalilupaukset olisi hyvä täsmentää vasta kokeilutulosten selvittyä.

Pieni harjoitelma perustulon takana olevien palasten roolista on ehkä tässä vaiheessa paikallaan. Pikainenkin silmäily vaatii valppautta. Olen koettanut helpottaa lukijan työtä kursivoimalla joitakin käsitteitä. 

Jos joku väittää, että meillä on jo perustulo, hän ei ole aivan väärässä. Perustuslain 19 §:ssä säädetään, että jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. 

Jos ja kun näin on, mikä perustulossa sitten kangertaa. Perustulosta puhuttaessa tarkoitetaan tavallisesti yksittäiselle henkilölle kaavamaisesti maksettavaa tuloa, joka on riippumaton siitä onko hän halukas ottamaan työtä vastaan vai ei. Esillä olleissa ehdotuksissa taso on vaihdellut, usein sellaiseksi on mainittu työttömyysturvan perustaso. Tekniikasta riippumatta tuki leikkautuu liukuvasti pois tulojen kasvaessa. 

Perustuslain tarkoittama välttämätön toimeentulo poikkeaa perustulosta kolmessa kohdassa: työ on asetettu ensi sijaiseksi tulolähteeksi, tuloihin sovelletaan tiukkaa tarveharkintaa ja etuus määräytyy kotitalouskohtaisesti. Perustuslain tämän kohdan käytännön sovellutuksena on toimeentulotuki.

Vuonna 2017 nykyisen perustoimeentulotuen saajina oli 280 000 kotitaloutta, joissa tuki kohdistui hieman yli 400 000 henkilölle. Tuen piiristä ovat karsiutuneet sellaiset pienituloiset tai tulottomat, jotka elävät kotitaloudessa, jonka yhteenlasketut tulot ylittävät toimeentulotuen rajaviivan. Jos siirrytään perustulon kaltaiseen yksilökohtaiseen arviointiin ja lievennetään tulojen yhteensovitusta niin, että ansioista jää enemmän käteen, tuen saajien määrä nousee todella merkittävästi. Rahassa puhutaan miljardeista.

Keskimäärin perustoimeentulotukea maksettiin puoli vuotta. Viidennes on pitkäaikaisasiakkaita. Sivuhuomiona voidaan todeta, että tuen saajista 29 % asui pääkaupunkiseudulla, jossa asuu 21 % väestöstä. Keskimääräinen tuki siellä oli 3378 euroa vuodessa ja koko maassa 2744 euroa. Pääkaupunkiseudun lukuja nostavat asumiskustannukset. Moni pienituloinen tulee tästä syystä toimeentulotuen asiakkaaksi eikä heille myöskään riittäisi perustulo. 

Tuossa samassa perustuslain pykälässä todetaan edelleen, että lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulonturvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Tämä korostaa syyperusteisen turvan ensisijasuutta. Mainitut syyt oikeuttavat sellaisenaan, ilman tarveharkintaa asianmukaiseen perustoimeentuloon. Syyperusteinen turva on pääsääntöisesti yksilökohtaista. 

Tason määrittelyssä on sen sijaan ollut horjuvuutta. Lasten hoito, sairaus ja työttömyys ovat johtaneet eritasoisiin korvauksiin. Ero näkyy korvauksen tason lisäksi muissa määräytymisperusteissa sekä perusturvan ja ansioturvan yhteensovituksessa. Erot eivät ole syntyneet huomaamatta. Takana ovat intressiryhmien erilaiset käsitykset avun tarpeesta, etuuksien luonteesta ja kohderyhmistä. 

Perustoimeentuloturva ei sellaisenaan riitä kovin kaksiseen elämään. THL:n selvityksen mukaan takuueläke ei riitä enää kattamaan minimibudjettia täysin. Tuota budjettia laadittaessa on mukaan laskettu hyödykkeet, joiden katsotaan kuuluvan välttämättömään elämään. Yksin asuvan henkilön saama takuueläke kattoi 94 prosenttia budjetista. Perustulokaavailuissa esillä ollut työttömän perusturva riitti 73 prosenttiin minimibudjetista vuonna 2017. 

Perustoimeentuloturvan kehittäjät ovatkin menneinä vuosina toiveissaan ponnistelleet Sisyfoksen lailla. Miesparkahan sai tehtäväkseen vierittää ikuisesti kivenlohkaretta ylös jyrkkää rinnettä. Kun lohkare oli melkein huipulla, se vierikin takaisin alas, ja työ täytyi aloittaa taas alusta.

Perustoimeentuloturvan kompastuskiveksi ovat koituneet rahapula ja loukut. Juuri silloin, kun näyttäisi olevan oikea hetki korjata kuoppia, iskee taantuma. On leikattava ja odotettava parempia aikoja. Kun lähestytään parempia aikoja, pitää säästää ja kun lopulta tulee parempia aikoja, huolestutaan tuloloukuista. Ihmisiä pitää saada työmarkkinoille eikä sosiaaliturva saa houkutella vikasuuntaan. Alimpien palkkojen ja minimibudjetin välillä ei ole paljon eroa. Sosiaaliturva, joka riittää kattamaan kohtuullisen kulutustason, on uhkaavan lähellä pienimpiä ansiotuloja.

Samat huolet odottavat perustulon kehittäjiä. Niukkuus uhkaa pitää tason niin alhaisena, että tarvitaan täydentävää tukea tai sitten joukkoa on supistettava. Toivottavasti ei käy niin, että byrokratian purkamisen sijasta vanhojen etuuksien joukkoon tulee yksi lisää. Jotain kun joka tapauksessa haluttaisiin ja olisi tarvekin tehdä. 

Jos haaste näyttää liian suurelta, se pitäisi pilkkoa. Voidaan edetä siellä, missä tarve on suurin tai siellä, missä tie näyttää helpoimmalta. 

Byrokratiaa vähentäisi esimerkiksi sellainen perustulo, joka koskee vain perustuslain tarkoittamaa syyperusteista turvaa eli perustoimeentuloturvaa. Tästä kirjavasta kokoelmasta muodostettaisiin yksi yhtenäinen perustulo, johon muut etuudet sovitettaisiin. Se selventäisi tilannetta eikä vielä astuttaisi suureen tuntemattomuuteen. 

Perustulon tarvetta löytyy puolestaan eniten epätyypillisissä töissä olevien ryhmässä. Syynä on usein matala ansiotaso ja aikaa vievä työttömyyden todistelu. Tämänkin korjaamiseen löytyisi yleistä perustuloa pienempiä välineitä, jos vaan löytyy aitoa halua. Esimerkiksi pienituloiselle määräaikaisissa tehtävissä olevalle maksettava negatiivisen tuloveron tavoin käyttäytyvä tulo. 

Katsotaan, mitä tapahtuu. Jotain asiasta lienee päätetty ennen kuin lehti puhkeaa koivuun tai ainakin ennen kuin Rymättylässä kaivetaan uusia perunoita.