Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Perustulokokeilu antaa kaikille miettimisen aihetta

Tiistai 12.2.2019 klo 10.21 - Markku Lehto

Toistaiseksi käytössä on niukasti tietoa perustulokokeilun tuloksista. Se mitä tiedetään antaa niin perustulon epäilijöille kuin sen kannattajille mietittävää. Kaikki ei ennakkotietojen valossa mennytkään niin kuin luultiin.

Kokeiluun osallistuneet 2000 ihmistä olivat lähtötilanteessa työmarkkinatuella tai työttömyysturvan peruspäivärahalla. Perustulo oli verottomana 560 €/kk. Vaikutusten selvittämiseksi ryhmälle valittiin vertailuryhmä. 

Toistaiseksi tiedämme, ettei kokeilun ensimmäisen vuoden aikana kokeiluun osallistuneiden ja vertailuryhmän välillä ollut eroja, kun tarkastellaan työllistymistä. Vertailuryhmä kyllä koki hyvinvointinsa parantuneen.

Näin niukkojen tietojen perusteella ei pidä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Sen sijaan voi tehdä joukon kysymyksiä, joihin toivottavasti saadaan vastauksia myöhemmässä vaiheessa.

Perustulon puoltajien ja vastustajien yksi keskeinen argumentti koskee juuri työllistymistä. Kannattajat korostavat sitä, että vakiintunut ja varma tulo antaa turvallisen pohjan ottaa vastaan työtä, erityisesti lyhytaikaista työtä. Vastustajien mielestä se johtaa vain lorvimiseen ja työn välttelyyn. 

Tulos ei puolla kummankaan näkemystä. Yksittäisiä tapauksia varmasti löytyy kummankin näkemystä vahvistamaan, mutta kokokuva näyttää tyrmäävän molemmat.

Perustulon järkevyyttä epäilevät voivat kuitenkin todeta, että työllistämiskeinona tämän mallin mukainen perustulo johtaisi koko maan mittakaavassa kielteiseen tulokseen. Jos kokeiltu malli otettaisiin yleiseen käyttöön, sosiaalimenot kasvaisivat miljarditolkulla. Se pitäisi kattaa veroja korottamalla. Verojen korottamisen katsotaan yleensä heikentävän työllisyystilannetta.

Perustuloon kielteisesti suhtautuville tuloksessa on kuitenkin yksi vaikeasti selitettävä kohta. Heidän perustelujensa ytimenä on yleensä se, että sosiaaliturvan on oltava kannustavaa. Kun ottaa työtä vastaan, käteen pitää jäädä selvästi enemmän kuin sosiaaliturvan varassa elettäessä. 

Tässä tapauksessa juuri niin toimittiin. Perustulo oli verotonta ja sen lisäksi sai ansaita kuinka paljon tahansa perustulon siitä pienenemättä. Kannustin oli niin voimakas, että monet pitivät tulosta itsestään selvänä. Jotkut lupailivat syövänsä erittäin vaikeasti sulavaa tuotetta, jos tällä ei työllisyys kohene. Ei kohentunut.

Samasta syystä tulos oli pettymys perustulon puolustajille. Keikkatöiden tekeminen ei leikannut perustuloa. Töihin ei silti aktiivisemmin tartuttu. Selitykseksi on nostettu se, että tässä ryhmässä on paljon henkilöitä, joiden työllistyminen on keskivertoa vaikeampaa. Jotkut näyttävät lohduttautuvan sillä, ettei perustulo vähentänyt työn hakemista. Ja kohenihan koettu hyvinvointi - tosin vain kolmannes kokeiluun osallistuneista vastasi hyvinvointikyselyyn.                                         

Monet yllättänyt tulos osoittaa, että kokeiluun oli tarvetta. Se jouduttiin käynnistämään kiireellä ja siitä syystä rajaamaan otos yllä mainitulla tavalla. Niin tai näin, nyt tiedetään enemmän kuin ennen siitä, miten avokätinen perustulo tässä ryhmässä vaikuttaa ensimmäisen vuoden aikana. Ja lisää tietoa on tulossa.

                                                         -  0  -

Ennestään kyllä tiedettiin yleisellä tasolla, että taloudelliset kannusteet purevat huonosti pitkään työttömänä olleisiin. Monet epäonnistuneet työnhakuyritykset, muusta syystä murentunut elämänhallinta tai tietoisesti omaksuttu elämäntyyli ohjaa jatkamaan entisellä polulla. Siitä on tutkimustuloksia jo 90-luvun lamavuosilta. Jostain syystä sitä ei muisteta, kun aktivointikeinoja kehitellään. 

Nyt on entistä selvempää, että loukkujen purkaminen yksinään ei ole tehokas työllistämiskeino näille ihmisille, tarvitaan muutakin. Kun tuota muuta mietitään, huomio kohdistuu yleensä henkilön ominaisuuksiin ja niiden kohentamiseen. Tarjotaan koulutusta, kuntoutusta, työharjoitteluja, motivointia ja sosiaalisten taitojen harjaamista. Toisin sanoen treenataan työtöntä ja joskus se riittää. Kaikille ei. Työllistymiseen tarvitaan myös työnantaja.

Työnantaja koettaa pitää työntekijän palkkaamiseen liittyvän riskin mahdollisimman pienenä. Työnhakijaa avustavan henkilön/henkilöstön tulisi etsiä tehokkaimmat keinot, joilla työllistämisriskiä pienennetään. 

Riskiä voidaan vähentää pienentämällä työnantajan palkkakustannuksia. Se voidaan tehdä maksamalla riittävän suuri osa palkasta julkisista varoista suoraan työntekijälle tai korvauksena työnantajalle. Menettelyn tulisi olla nopea ja joustava, varsinkin lyhytaikaiset keikkatyöt on päätettävä tässä ja nyt. Välineitä on jo olemassa, toimivuudessa on paljonkin toivomisen varaa. 

Toinen tapa riskinhallinnan parantamiseksi on vähentää työnantajan velvoitteita. Työntekijän kannalta turvallisin tapa on siirtää työnantajan velvoitteet jollekin kolmannelle taholle, vaikkapa työpankille. Työnantaja voi ottaa työntekijän työhön ilman työnantajan tavanomaista riskiä. Jos työ ei onnistu, työpankki huolehtii toimeentulon jatkuvuudesta. 

                                                   - 0 -

Kannustinkeskustelu ja -toimet käynnistyivät 90-luvun puolivälin jälkeen. Lamavuosina ennätykselliselle tasolle noussut työttömyys oli innostanut tuloloukkujen metsästäjät. Ja totta oli, että löytyi sellaisia tilanteita, joissa työtulosta jäi kovin vähän käteen verrattaessa tuloja työttömyysjakson aikaisiin tuloihin. Jälkeenpäin tehtyjen arvioiden mukaan loukkujen miedontumisella oli positiivinen työllisyysvaikutus. Arviointi on kuitenkin epävarma, käytettävissähän ei ollut kokeilu- ja vertailuryhmää - kaikki olivat kokeiluryhmässä. 

Nyt voidaan odottaa ja toivoa, että jatkoanalyysi osoittaa selvemmin kuin koskaan ennen, missä alaryhmissä taloudelliset kannusteet todella toimivat niin kuin yleisesti on väitetty ja missä eivät. Paljon kysymyksiä jää myös vastausta vaille. Se osoittaa, että työmarkkinoilla on ja sinne pyrkii hyvin erilaisia työntekijöitä ja työnantajia. Jälleen kerran tieto lisää päättäjän tuskaa. Yhden tempun poni voidaan jättää pilttuuseen.