Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta
Aluepolitiikkaa pitää uudistaaTiistai 27.8.2019 klo 11.10 - Silja Hiironniemi Aluepolitiikkaa pitää uudistaa
Suomen alueellinen kehitys on eriytynyt ja väestön keskittyminen jatkuu
Viime vuosina Suomen talous on kasvanut ja kilpailukyky ja työllisyys parantunut. Kehitys kuitenkin eriytyy alueellisesti useilla eri tunnusluvuilla mitattuna.
Eriytyminen näkyy voimakkaasti kuntien väestökehityksessä. Muuttovoittoa vuosina 2015-2019 sai 69 kuntaa, ja 242 kuntaa oli muuttotappiokuntia. Pääkaupunkiseudun lisäksi maakuntakeskukset saivat yleisesti muuttovoittoa. Muuttotappiota kokivat lukumääräisesti eniten Kouvola, Savonlinna, Lohja, Salo ja Kurikka. Väestöstä 62,5 % asui vuonna 2018 kymmenen suurimman kaupunkiseudun alueella.
Ennusteiden mukaan väestön ja työikäisen väestön keskittyminen suurten kaupunkien työssäkäyntialueille jatkuu ja kärjistyy edelleen.
Muuttoliikkeen vuoksi myös väestön ikärakenne on muuttunut voimakkaasti. Vanhusten osuus muuttotappioalueella kasvaa ja huoltosuhde heikkenee. Sukupuolirakennekin muuttuu. Nuoria naisia on muuttotappioalueilla vähemmän kuin nuoria miehiä.
Työpaikkojen määrä on ollut kasvussa viime hallituskauden aikana, mutta kasvu ei ole jakautunut tasaisesti. Avoimen sektorin työpaikat lisääntyivät vuosina 2014-2016 18 675:llä. Yli 50 000 asukkaan kaupungeista 12:ssa avoimen sektorin työpaikkojen määrä lisääntyi, mutta 11:ssa työpaikkojen määrä vähentyi. Toisaalta monilla pienemmilläkin paikkakunnilla työpaikkamäärissä oli kasvua.
Valtion budjettitalouden piirissä olevat työpaikat ja muut julkiset tai puolijulkiset valtakunnalliset työpaikat ovat keskittyneitä Helsinkiin ja pääkaupunkiseudulle.
Työllisyys on parantunut koko Suomessa viime hallituskauden aikana. Siinäkin on suuria alueellisia eroja. Korkeinta työllisyys on Ahvenanmaalla, Pohjanmaalla, Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla, Uudellamaalla ja Kanta-Hämeessä. Työttömyysaste vaihteli huhtikuussa 2019 Luodon 1,8 %:sta Ilomantsin 16,6 %:iin. Alinta työttömyys oli Etelä- ja Länsi-Suomessa ja korkeinta Itä- ja Pohjois-Suomessa. 25 kunnassa oli suurin piirtein täystyöllisyys eli työttömyysaste oli alle 5 %.
Työvoimapulaa on kautta maan eri toimialoilla, myös mm. Lapissa ja Kainuussa.
Alueellinen eriytyminen hukkaa inhimillisiä voimavaroja ja kehittymisen mahdollisuuksia sekä aiheuttaa rakennetun infrastruktuurin vajaakäyttöä.
Nykytilanne muodostaa tilauksen hallitukselle ja muille poliittisille toimijoille. Epäkohtiin on puututtava määrätietoisin toimenpitein. Alueellisesti tasapainoinen kehitys on Suomen ja suomalaisten etu. Se on myös mahdollista, toisin kuin usein luullaan.
Kehitykseen vaikuttavat globaalit trendit
Keskittyminen kulminoituu kaupungistumiseen. Monet kokevat kaupungistumisen väistämättömäksi valtatrendiksi, jota tulee tukea ja hyödyntää. On kuitenkin myös muita rinnakkaisia ja yhtä voimakkaita tai voimakkaampiakin trendejä, jotka vaikuttavat Suomen ja maailman kehitykseen. On tärkeää tiedostaa kokonaisuus parhaan selviytymiskyvyn ja kilpailukyvyn aikaansaamiseksi.
Ilmastonmuutos on trendi, joka edellyttää ihmisiltä suuria toimintatapojen muutoksia energian tuottamisen ja käyttämisen, liikkumisen, kulutuksen ja luonnonvarojen käytön ja tuotannon suhteen. Ilmastonmuutos korostaa maaseutualueiden ja luonnonvarojen globaalisti parhaan mahdollisen käytön merkitystä tulevaisuuden kehitystyössä.
Digitalisaatio ja teknologian kehittyminen on trendi, joka mahdollistaa ja tukee hajautuneesti toimivaa tuotantoa ja työn tekemistä ja uusien toimintatapojen syntymistä sekä palvelujen tuottamista alueille.
Trendit ohjaavat ja vaikuttavat kehitykseen myös Suomessa, mutta niihin on mahdollista vaikuttaa ja niitä on mahdollista hyödyntää. Ne muodostavat osin myös vastakkaisia kehitysvoimia. Tätä trendivoimaa tulee hyödyntää uudessa alueellisessa kehittämispolitiikassa.
Eriytymishaasteeseen on vastattava uudenlaisella alueellisella kehittämisellä
Aluepolitiikka-termillä on suomalaisessa poliittisessa keskustelussa vanhahtava kaiku. Silti sitä tarvitaan. Sitä pitää kuitenkin uudistaa vastaamaan uusien megatrendien, eli kaupungistumisen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation tuomiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin.
Uudistuva alueellinen kehittämispolitiikka voisi pitää sisällään kolme elementtiä:
1. Alueiden kehittäminen kytkeytyy tiiviisti yhteen ilmastopolitiikan kanssa.
Ajattelun tulee olla kokonaisvaltaista. Ihminen elää paikallisesti ja globaalisti luonnossa ja luonnosta. Maapallon elämää ylläpitävä ekosysteemi sijaitsee valtaosin maaseudulla. Kaupunkien sisällä olevan elollisen varassa ei ole mahdollista ylläpitää elämää eikä jatkuvaa kehitystä. Ihmisen suhteen luonnonvarojen käyttöön tulee olla dynaaminen, tutkittuun tietoon perustuen kehittävä, ei staattinen, käyttöä pysäyttävä.
Kaupungistuminen ei saa merkitä kaupunkien irtoamista luonnosta ja maaseudusta, vaan nykyistä syvempää kytkeytymistä laajempiin ekologisiin verkostoihin, kuten Juha Kuisma sanoo. Kaupungin ja maaseudun symbioosi on ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun onnistumisen edellytys. On aika suuri yksimielisyys siitä, että Suomi haluaa hoitaa osansa tässä prosessissa. Se on mahdollista selkeän tavoiteasettelun ja kaupungissa ja maaseudulla asuvien ja toimivien ihmisten ja yritysten vuorovaikutuksen kautta.
Uuden alueellisen kehittämispolitiikan tulee vaikuttaa siihen, että
2. Uusi alueiden kehittämispolitiikka parantaa Suomen kilpailukykyä ja kehittymisen edellytyksiä
Kokonaisvaltainen kehittämispolitiikka merkitsee koko Suomen elinvoiman ja kilpailukyvyn kehittämistä kunkin alueen erityispiirteitä ja voimavaroja hyödyntäen ja jalostaen. Sen avulla hyödynnetään koko Suomen inhimillisiä resursseja ja luonnonvaroja Suomen talouden ja kilpailukyvyn parantamiseksi.
Vuorovaikutus ja verkostoituminen tapahtuu nykyisessä sähköisessä yhteiskunnassa kaikkien eri osapuolten välillä pääkaupunki – maakunnan keskuskaupunki – seutukaupunki – kuntakeskus – kylä – harvaan asuttu maaseutu. Kaikilla näillä on oma tehtävänsä ja roolinsa. Kaikkien näiden elinvoimaa, yhteistyötä ja verkostoitumista tulisi kehittää kunkin omien parhaiden edellytysten mukaisesti.
1. Kaupunkipolitiikka
2. Maaseutupolitiikka
3. Alueellisten tukien mahdollistama koheesiopolitiikka
3. Uusi aluekehityspolitiikka parantaa eri alueilla asuvien ihmisten ja yritysten tasa-arvoa ja tasavertaisia elämisen ja toiminnan mahdollisuuksia
Suomalaisilla on perustuslain mukaan oikeus valita asuinpaikkansa. On pidettävä mahdollisena se, että ihmiset voivat asua ja elää Suomessa haluamallaan alueella.
Alueellinen kehitys ei kuitenkaan ole pelkkää politiikkaa ja päätöksiä. Ihmiset tekevät valintansa työ- ja opiskelupaikan saatavuuden ja asumisen hinnan lisäksi myös mielikuvien, viihtyvyyden, perheolosuhteiden ja juuriensa perusteella. Se on heidän oikeutensa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aluepolitiikka, aluekehitys, eriytyminen |