Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Haittaako kotonaolo työuraa vai ei

Tiistai 1.5.2018 klo 11.11 - Markku Lehto

Silmäilin pienellä kiireellä vapunaaton Helsingin Sanomia. Olin jo kääntänyt sivua, kun jokin mielleyhtymä kehotti palaamaan takaisin. Ja siinä se oli. Otsikko, jonka mukaan "pitkä kotonaolo ei aina haittaa työuraa". 

Kotonaolo tarkoitti siis lasten hoitamista kotona. Mutta kuinka kolmen palstan jutulle oli saatu noin epäuutismainen otsikko. Otsikosta selvisi, että kysymys on väitöskirjan tuloksesta. Oliko tutkimus tuottanut tyhjänpäiväiseen tuloksen?  

Vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä on keskusteltu työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tapauksia on löydetty puolesta ja vastaan. Todellinen uutinen olisi ollut, että nyt on tutkimuksella todistettu, että pitkä kotonaolo haittaa työuraa tai päinvastoin että pitkä kotonaolo ei haittaa työuraa. Se on tutkimattakin selvää, että joillekin se on voinut tuottaa haittaa ja joillekin ei.

Tutkimuksen tulos paljastui, kun ryhdyin lukemaan tekstiä. Suomalaisäideistä alle viidesosa kertoi kotona olon tuoneen kielteisiä uravaikutuksia. Toisin sanoen yli 80 % ei ollut sellaisia kokenut. Kouluikäisten lasten vanhemmista 90 % ei katsonut työuransa kärsineen kotonaolosta. Suomalaisäidit olivat muihin Länsi-Euroopan maihin verrattaessa tyytyväisimpiä kotona oloonsa. Tulosten perusteella tutkijan mukaan "ei voi suositella tuetun kotihoidon lyhentämistä äitien osalta".

Jutussa oli kuin olikin todellinen uutinen. Tutkimuksen mukaan pitkä kotonaolo haittaa erittäin harvoin työuraa. Miksi tällainen otsikko ei ollut tullut mieleen?

En tiedä oikeaa vastausta, mutta voin arvailla. Tulos poikkeaa olennaisesti keskustelun valtavirrasta ja aihepiiri on erittäin sensitiivinen. Yksi selitys on, että otsikon laatija pääsi vähemmällä kirjoittamalla mitäänsanomattoman ilmaisun.

Toinen mahdollinen selitys koskee tutkimusten yleistettävyyttä. Nyt esitellään vain yhden tutkimuksen tuloksia ja yhden tutkijan näkemyksiä. Kuva todellisuudesta rakentuu monista osista. On seurattava myös todellisia vaikutuksia, ei vain mielipiteitä. Tämä on totta, mutta olisiko samaa otsikointilogiikkaa seurattu, jos mielipiteet olisivat olleet päinvastaisia?

Jutun lopusta selviää, että tutkimus perustuu vuosina 2004 ja 2005 toteutetun European Social Surveyn aineistoon. Mielipiteet ovat voineet muuttua. Haittoja on toistettu toistamiseen. Lasten synnyttämiseen liittyvät ura- ja eläkevaarat eivät ole jääneet kenellekään epäselviksi. 

Syntyvyysluvut ovat ainakin menneet alaspäin koko tämän vuosikymmenen ajan. Jotkut ovat etsineet syitä 90-luvun lamasta. Silloin työhön pyrkivät kohtasivat poikkeukselliseen suuria vaikeuksia löytää polkua työelämään. Mutta miksi nämä vaikutukset näkyisivät nyt, kun tuosta joukosta suurin osa on käytännössä ohittanut hedelmällisyysiän.

Yhdeksi selitysmahdollisuudeksi alhaiseen syntyvyyteen voi tarjota valtavirtakeskustelun, jossa korostuvat lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen liittyvät taloudelliset menetykset ja työuran tuhoutuminen. Noita näkökohtia väheksymättä keskusteluun soisi laajempaa ymmärrystä vanhempana olemisesta. Pieni askel siihen suuntaan olisi tässä tapauksessa ollut tekstiä vastaava otsikko.