Hyvinvoinnin juuria ja tulevaisuutta

Keskitettyä kattavampi ja suppeampi

Maanantai 11.6.2018 - Leo Suomaa

Juha Akkanen on kirjoittanut Helsingin Sanomiin 7.6.2018 kolumnin siitä, mistä ja kuinka 2017 alkaneella neuvottelukierroksella sovittiin. Akkanen nostaa esille päällimmäisenä mieleensä jääneen asian ja kolme olennaista huomiotaan. Mitä muita huomioita hän olisi voinut tehdä tai valita?

Lue lisää »

Perustuslaki ja todellisuus

Maanantai 4.6.2018 klo 21.59 - Markku Lehto

Perustuslakivaliokunnan lausunto valinnanvapautta koskevasta sote-laista on huolella laadittu ja perustuu laajan asiantuntijajoukon näkemyksiin niin kuin asiaan kuuluukin. Ensi näkemältä kohteet, joihin valiokunta on puuttunut, ei herätä hämmästystä. Jos olisi vastattava kysymykseen, mitkä kohdat saattavat aiheuttaa ongelmia toimeenpanovaiheessa tai joita on kenties muutettava kokemusten perusteella, valiokunnan listaus vastaisi monen sote-asioita tuntevan käsityksiä.

Perustuslain tulkintoihin vihkiytymättömän mielessä alkaa sen sijaan herätä muita kysymyksiä. Tiivistän omat tuntemukseni neljään ryhmään.

Ensimmäinen koskee uudistukseen liitettyjen ongelmien ja nykytilan suhdetta. Mietinnössä kannetaan huolta muun muassa siitä, miten alueellinen tasa-arvo, palvelujen ja rahoituksen riittävyys sekä tietojärjestelmien toimivuus voidaan taata tulevaisuudessa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan asiantuntija tietääkseen, että nämä ovat ongelmia juuri nyt. Helsinkiläinen voi joutua odottamaan lääkärille pääsyä viikkokausia. Monille kunnille rahoituksen järjestäminen kasvaneisiin sotemenoihin on ollut suuri ongelma. Palvelujen taso ja määrä vaihtelevat tavalla, joka ei ole ollenkaan oikeassa suhteessa väestön tarpeisiin. Tietojärjestelmän puutteet eivät aiheudu uudesta mallista. Päinvastoin se tuo ne vain esille.

Valiokunta kantaa toisin sanoen huolta siitä, etteivät nämä puutteet kenties täysin poistu ehdotetun lain myötä. Siitä voi palvelujen käyttäjänä ilahtua. Maallikon mieltä kuitenkin hämmentää se, että mitä ilmeisimmin nykytila on perustuslain vastainen. Ja on ollut niin kauan kuin perustuslaki on ollut olemassa. Kun nykyinen lainsäädäntö on mahdollistanut tällaisen menon, se ei ole täyttänyt perustuslain asettamia vaatimuksia. Olisiko valiokunta ja asiantuntijaraati voinut käydä samalla tarmolla ja perusteellisuudella käsiksi jo aikaisemmin sosiaali- ja terveydenhuollon lakeihin?

Toinen kysymys koskee uudistusten vaikutusten arvioinnin varmuutta. Tunnettua on, että ennustaminen on epävarmaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Vaikutuksia voi spekuloida loputtomiin. Yhteiskunta on monimutkainen ja ihmisen käyttäytyminen yllättävää. Jos suuren uudistuksen vaikutusten tulisi olla ehdottomalla tarkkuudella ennustettavissa, voidaan samalla sanoa hyvästit suurille uudistuksille. Ilman perustuslain ankkuriakin moni suuri uudistus on tyssännyt siihen, ettei lopulta mikään saa muuttua. Eikö riitä, että uudistuksen mahdollisia kielteisiä vaikutuksia lupaudutaan seuraamaan ja jos niitä havaitaan, luvataan ne korjata?

Näin päästään kolmanteen kysymykseen, joka koskee intressien vertailua. Se on ollut vaikea pala  juridisesti ratkaistavaksi. Ekonomistille on selvää, että terveydenhuollon raha tulisi suunnata sinne, missä se tuottaa eniten terveyttä. Kallis hoito, jonka terveysvaikutus on vähäinen, tippuisi tämän mukaan pois listalta. Valiokunta on huolissaan siitä, ettei tähän kysymykseen ole selkeää kantaa puhumattakaan ohjeista. Tästä voi olla samaa mieltä, mutta toivottavasti rivien väliin ei sisälly ajatusta, että kaikki rajaukset ovat epäilyttäviä.

Tätä yksittäisiä tapauksia koskevaa priorisointia merkittävämpi kysymys lainsäädännössä on ylipäätänsä etujen ja haittojen vertailu. Ohjeiden mukaan sellainen tulisi lakia valmisteltaessa tehdä ja tavalla tai toisella se myös tehdään. Kokemus kuitenkin osoittaa, että haittojen tai kielteisten puolien sietäminen on monelle ylivoimaista.  Lain pitäisi olla täydellinen. Erityisen ongelmallista on niin sanottujen dynaamisten vaikutusten käsittely, joista kilpailu on hyvä esimerkki. Vaihtoehtojen avaaminen luo kilpailua ja sillä on yleensä sekä hyviä että huonoja seurauksia. Parhaimmillaan palvelujen laatu paranee ja palvelut monipuolistuvat. Saattaa käydä kuitenkin niin, ettei palveluja ole enää entisissä paikoissa. Kumpaa pitäisi arvostaa enemmän. Sitä että palvelut ovat kaikille huonompia, mutta pysyvät entisissä paikoissa vai sitä että palvelut ovat parempia, mutta joillekin matka pitenee. Vertailua vaikeuttaa myös se, ettei nykytila missään tapauksessa pysy ennallaan, vaan muuttuu tavalla tai toisella. Muutokset saattavat uudistuksia odotellessa olla monelle suurempi haitta kuin kohtuullisella aikataululla toteutettu uudistus ongelmineen.

Neljäs ja viimeinen kommentti koskee muutosten suuruutta asiakkaan silmin tarkasteltuna. Siihenhän lainsäädännön muutoksia ennen kaikkea verrataan. Hallinnolliset puitteet muuttuvat olennaisella tavalla ja siihen valiokunta perustaa koko arvionsa. Sitä värittää useassa kohdassa ajatus, että ollaan astumassa kokonaan uuteen ja tuntemattomaan. Yllättävän vähän kiinnitetään huomiota siihen, että käytännössä samat henkilöt ovat edelleen töissä ja vastaavat päivittäisten toimien sujuvuudesta. Jonkin verran siirtymiä tulee toteutumaan heti alku vaiheessa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että asiakkaita ja potilaita hoitavat ammattiinsa vuosia koulutetut henkilöt, joilla useimmilla on vuosien tai vuosikymmenien rutiini työssään. Joku voisi sen perusteella olla huolissaan siitä muuttuuko mikään.

Perustuslain tulkintoihin vihkiytymättömänä en hämmästele kysymyksiä, joita valiokunta analysoi, mutta aidosti hämmentyneenä kysyn ovatko ne kaikki perustuslaillisia ongelmia. Mieltäni jää askarruttamaan, kuinka tarkkaa tietoa tulevaisuudesta perustuslaki edellyttää, voidaanko ollenkaan luottaa toimeenpanijoiden taitoon toteuttaa uudistus lainsäätäjän edellyttämällä tavalla ja miten pitäisi suhtautua nykytilaan, jossa havaitaan mainitut perustuslailliset ongelmat.

Hillitseekö sote-uudistus kustannusten nousua vai ei? Halutaanko säästöjä vai eikö haluta?

Tiistai 29.5.2018 klo 16.47 - Silja Hiironniemi

Sote-keskustelussa on kuohuttanut viime päivinä kaksi toisistaan näennäisesti erillistä asiaa: uudistuksen vaikutusten arviointi ja valinnanvapauden toteutuksen aikataulu. Kun kaikki liittyy kaikkeen, liittyvät nämäkin kaksi asiaa yhteen.

Ensimmäisen myrskyn aiheutti valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen muistio sote-uudistuksen vaikutuksista sote-menoihin. Se sai tavanomaista jyrkemmän tuomion oppositiopoliitikkojen ja median toimesta. Ainahan valtiovarainministeriön näkemyksiä on arvosteltu, mutta yleensä niiden oikeellisuutta ei juuri ole kyseenalaistettu. Nyt on tehty sitäkin.  

Reaktio oli sen verran jyrkkä, että heräsi epäilys, olivatko arvostelijat lukeneet koko muistion vai reagoivatko he johonkin yksittäiseen kohtaan. Oli siis haettava muistio netistä ja vaivauduttava lukemaan se.

Epäilys siis tuossa vaiheessa noin viikko sitten oli, että luvattuja säästöjä ei synny. Tämän päivän huhumyllyn mukaan perustuslailllisena uhkana onkin se, että niitä tulee ehkä liikaa.

Lue lisää »

Työntekijyydestä verkostomaisessa organisaatiossa

Maanantai 28.5.2018 - Leo Suomaa

Työsopimuslaki ja muu työlainsäädäntö on ollut palkkatyöntekijöihin kohdistuvien kielteisten uhkien sääntelykeino.

Onko tarpeen ajatella uudella tavalla nykyinen jako, jossa henkilö on joko yrittäjä tai palkansaaja? 

Tarvittaisiinko kolmatta vaihtoehtoa joidenkin kielteisten uhkien sääntelemiseksi vai joidenkin myönteisen mahdollisuuksien edistämiseksi? 

Lue lisää »

Järjestä ja tunteista

Lauantai 19.5.2018 - Leo Suomaa

Minna Helle julkaisi kirjan Järki ja tunteet. Hän paljastaa siinä joitakin piirteitä myös sovittelijana toimimisestaan. Semmoista ei aikaisemmin ole sovittelusta juuri tehty. Eräs hänen edeltäjistään sanoi, että jääköön työriitojen osapuolille mahdollisuus muistelmissaan kuvitella, mitä he luulivat valtakunnansovittelijan ajatelleen.

Ikimuistoisena tapana on ollut, etteivät työmarkkinaosapuolet arvostele valtakunnansovittelijaa ainakaan julkisesti. Mutta eivätpä valtakunnansovittelijatkaan aikaisemmin ole olleet mukana sosiaalisessa mediassa ja julkisessa keskustelussa samaan tapaan kuin Minna Helle. Helposti yhdestä muutoksesta seuraa toinenkin.

Lue lisää »

Paikallinen sopiminen

Perjantai 18.5.2018 klo 8.55 - Leo Suomaa

Tämän vuoden työehtosopimusneuvottelujen yksi erikoinen riita koski rahoitusalan paikallista sopimista. Ulkopuolisen korvin kuultuna erikoista oli se, että työntekijäpuoli vaati ja työnantajapuoli vastusti paikallista sopimista. Tavallisempaa on, että työantajapuoli vaatii ja työntekijäpuoli vastustaa paikallista sopimista.

Paikallisen sopimisen laajentamista tavoittelevien odottaisi käyttävän luovaa mielikuvitustaan. Nykyistä laajemman paikallisen sopimisen hyväksyttävyydelle pitää luoda ja esittää perusteet, jos sitä tosissaan halutaan.

Lue lisää »

Vapaavuori ajaa punamultaa valtaan

Keskiviikko 16.5.2018 klo 20.03 - Hiljainen todistaja

Jan Vapaavuori agitoi pääkaupunkiseudun kunnat sotekapinaan. Hankkeen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Neljän kunnan kapinan onnistuminen merkitsisi maan hallituksen kaatumista. Uusien vaalien jälkeen SDP on todennäköinen ykkönen. Kokoomus siirtyy oppositioon. Ja vaikka ei siirtyisikään, yksi on varma.

Mitään valinnan vapautta ei soten mukana enää tule. Sitä ajaa vain kokoomus. Yksin. Muut puolueet löytävät uudessa hallituksessa äkkiä yksimielisyyden maakuntamallista ilman valinnanvapautta.

Miksi siis kokoomuslainen keskuskaupunkikellokas pyrkii kaikin tavoin estämään sote-maakunta-uudistuksen?

Lue lisää »

Luottamusloikka

Maanantai 7.5.2018 - Leo Suomaa

Jos mikään, niin työn tekemisen muodot ja organisoitumisen tavat muuttuivat ja mullistuivat viime vuosisadalla. Onko nyt uumoiltu työn murros tai muutos yhtä suuri, se voidaan arvioida vuosien kuluttua.

Mutta tästäkin mennään eteenpäin, kun otetaan loikka. Nimittäin luottamusloikka. Vaikka kuinka toitotetaan, että muutokset ovat hyviä, sitä ei uskota, jos luottamus puuttuu. Toistaiseksi luottamusloikasta on keskusteltu vähemmän kuin muista, yksinkertaisemmista loikista.

Lue lisää »

Haittaako kotonaolo työuraa vai ei

Tiistai 1.5.2018 klo 11.11 - Markku Lehto

Silmäilin pienellä kiireellä vapunaaton Helsingin Sanomia. Olin jo kääntänyt sivua, kun jokin mielleyhtymä kehotti palaamaan takaisin. Ja siinä se oli. Otsikko, jonka mukaan "pitkä kotonaolo ei aina haittaa työuraa". 

Kotonaolo tarkoitti siis lasten hoitamista kotona. Mutta kuinka kolmen palstan jutulle oli saatu noin epäuutismainen otsikko. Otsikosta selvisi, että kysymys on väitöskirjan tuloksesta. Oliko tutkimus tuottanut tyhjänpäiväiseen tuloksen?  

Vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä on keskusteltu työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tapauksia on löydetty puolesta ja vastaan. Todellinen uutinen olisi ollut, että nyt on tutkimuksella todistettu, että pitkä kotonaolo haittaa työuraa tai päinvastoin että pitkä kotonaolo ei haittaa työuraa. Se on tutkimattakin selvää, että joillekin se on voinut tuottaa haittaa ja joillekin ei.

Tutkimuksen tulos paljastui, kun ryhdyin lukemaan tekstiä. Suomalaisäideistä alle viidesosa kertoi kotona olon tuoneen kielteisiä uravaikutuksia. Toisin sanoen yli 80 % ei ollut sellaisia kokenut. Kouluikäisten lasten vanhemmista 90 % ei katsonut työuransa kärsineen kotonaolosta. Suomalaisäidit olivat muihin Länsi-Euroopan maihin verrattaessa tyytyväisimpiä kotona oloonsa. Tulosten perusteella tutkijan mukaan "ei voi suositella tuetun kotihoidon lyhentämistä äitien osalta".

Jutussa oli kuin olikin todellinen uutinen. Tutkimuksen mukaan pitkä kotonaolo haittaa erittäin harvoin työuraa. Miksi tällainen otsikko ei ollut tullut mieleen?

En tiedä oikeaa vastausta, mutta voin arvailla. Tulos poikkeaa olennaisesti keskustelun valtavirrasta ja aihepiiri on erittäin sensitiivinen. Yksi selitys on, että otsikon laatija pääsi vähemmällä kirjoittamalla mitäänsanomattoman ilmaisun.

Toinen mahdollinen selitys koskee tutkimusten yleistettävyyttä. Nyt esitellään vain yhden tutkimuksen tuloksia ja yhden tutkijan näkemyksiä. Kuva todellisuudesta rakentuu monista osista. On seurattava myös todellisia vaikutuksia, ei vain mielipiteitä. Tämä on totta, mutta olisiko samaa otsikointilogiikkaa seurattu, jos mielipiteet olisivat olleet päinvastaisia?

Jutun lopusta selviää, että tutkimus perustuu vuosina 2004 ja 2005 toteutetun European Social Surveyn aineistoon. Mielipiteet ovat voineet muuttua. Haittoja on toistettu toistamiseen. Lasten synnyttämiseen liittyvät ura- ja eläkevaarat eivät ole jääneet kenellekään epäselviksi. 

Syntyvyysluvut ovat ainakin menneet alaspäin koko tämän vuosikymmenen ajan. Jotkut ovat etsineet syitä 90-luvun lamasta. Silloin työhön pyrkivät kohtasivat poikkeukselliseen suuria vaikeuksia löytää polkua työelämään. Mutta miksi nämä vaikutukset näkyisivät nyt, kun tuosta joukosta suurin osa on käytännössä ohittanut hedelmällisyysiän.

Yhdeksi selitysmahdollisuudeksi alhaiseen syntyvyyteen voi tarjota valtavirtakeskustelun, jossa korostuvat lasten hoitamiseen ja kasvattamiseen liittyvät taloudelliset menetykset ja työuran tuhoutuminen. Noita näkökohtia väheksymättä keskusteluun soisi laajempaa ymmärrystä vanhempana olemisesta. Pieni askel siihen suuntaan olisi tässä tapauksessa ollut tekstiä vastaava otsikko.  

Onko työpaikkaa olemassa?

Tiistai 10.4.2018 - Leo Suomaa

Katoavatko työpaikat? Mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan työpaikoista? Jospa ennen pitkää relevantti kysymys ei enää olekaan: ”Saitko työpaikan?” vaan: ”Saitko työaikaa?”

Lue lisää »

Kaupunkipolitiikka, maakuntauudistus ja Helsinki

Maanantai 9.4.2018 - Silja Hiironniemi

Huhtikuun alkupäivät on saatu ällistellä pormestari Janne Vapaavuoren ja Helsingin kaupungin massiivista hyökkäystä sote-maakuntauudistusta vastaan. Syytöksiä ja väitteitä sinkoilee erityisesti siitä, että hallitus ei ole uudistuksen valmistelussa ottanut huomioon Helsingin erityisolosuhteita. Väitteet ovat yleisluonteisia, eikä niistä saa selkeää käsitystä siitä, mitä ongelmia uudistus Helsingille aiheuttaisi. Keskustelua kuvaa esimerkiksi vihreiden valtuutettu Kaisa Hernbergin twiitti 5.4.: ”Maakuntahäkkyrä veisi kaupungeilta olennaisia kasvun ja kehityksen välineitä. Se haittaisi koko maata”. Siis mitä välineitä maakuntauudistus veisi? Halusin selvittää asiaa itselleni ja samalla muillekin.  

Miten maakuntauudistus estäisi kaupunkien, erityisesti Helsingin ja pääkaupunkiseudun kehittämistä?

Helsingin kaupunki järjesti äskettäin Helsinki-symposiumin, jossa julkistettiin monipuolinen julkaisu, Kaupunkien aikakausi-Kaupunkitutkijoiden puheenvuoroja 2020-luvun kaupunkipolitiikasta. Se sisältää 26 puheenvuoroa, jotka koskevat kaupungistumista, kaupunkien kehittämistä ja kaupunkipolitiikan eri osa-alueita ja näkökulmia. Pormestari Vapaavuori kertoo julkaisun esipuheessa, että Helsingin kaupunki haluaa maamme pääkaupunkina toimia suunnannäyttäjänä ja nostaa kaupunkipolitiikan viestiä valtakunnalliselle keskusteluareenalle – yhdessä kaupunkitutkijoiden kanssa.

Siispä mietin tämän julkaisun valossa erityisesti sitä, muodostaako suunniteltu maakuntauudistus joltakin osin esteitä modernin kaupunkipolitiikan toteuttamiselle tai kaupunkien kehitykselle.

Lue lisää »

Alustatalous eli kuinka asiat voivat olla eri tavoin eri tavalla

Keskiviikko 4.4.2018 - Leo Suomaa

Yritykset ovat tehneet parhaansa vähentääkseen kiinteitä kustannuksiaan. Toimitilat vuokrataan. Valmistus teetetään alihankkijoilla. Toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä pidetään mahdollisimman pienenä.

Huomio kiinnittyy siihen, mitä ei tarvita, mitä halutaan pienentää mahdollisimman vähiin ja mikä riittää.

Mutta entäpä jos asiakas, kuluttaja tai loppukäyttäjä – millä nimellä ihmistä sitten tullaankin kutsumaan – arvioi esimerkiksi yrityksen kiinteäksi kustannukseksi, josta hän ei välttämättä halua maksaa.

Lue lisää »

Robotit tuovat ja tekevät työtä, mutta uusi tekniikka on tulossa

Torstai 22.3.2018 - Leo Suomaa

On uskottavaa, että tällä-hetkellä-vielä-melko-uusi tekniikka – lyhenteinä esimerkiksi AI, IoT, VR ja AR – otetaan yleiseen käyttöön nopeammin kuin aikoinaan otettiin syntymäaikansa perusteella nyt kansaneläkeikää lähestyvät teollisuusrobotit. Ihmisten antamien kriteereiden mukaisesti uudetkin teknologiat ovat tai voivat olla avuksi ihmisten elämässä ja työnteossa, mihin voi ottaa ainakin kolme erilaista periaatteellista kantaa: muutosta voi vastustaa, siitä voi olla piittaamatta tai sitä voi ohjata.  

Lue lisää »

Sote-maakuntauudistusta Helsingin ja Etelä-Pohjanmaan tyylillä

Keskiviikko 21.3.2018 klo 15.01 - Silja Hiironniemi

Suomessa on edessä historiallisen suuri ja kaikkien tärkeäksi tunnustama sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistaminen. Kaikkien on osallistuttava, muutettava toimintatapoja, taitettava kustannusnousua. Uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun taittaminen tulevan vuosikymmenen aikana 3 miljardilla vuoteen 2030 mennessä.  

Olen helsinkiläis-alavutelaisena kansalaisena seurannut sote-maakuntauudistuksen valmistelua Helsinki-Uusimaan ja Alavus-Etelä-Pohjanmaan horisontista. Kunnat ovat kovin erilaisia eikä vertailu ole ihan helppoa, mutta kun elämäntilanteessani monipaikkaisena asukkaana käytän nykyisin näiden kahden kaupungin palveluja, tilannetta tulee seuratuksi molemmissa paikoissa.  

Helsingin ja Alavuden tarvevakioidut sote-kustannukset ovat sattumalta samalla tasolla, Helsingissä 3327 €/asukas ja Alavudella 3253 €/asukas. Tämä on samalla suomalaista keskitasoa. Alavuden ikärakenne on huomattavasti vanhempi kuin Helsingin, joten vakioimattomat kustannukset ovat Alavudella korkeammat. Palvelujen laatua en pysty nykytiedoilla vertailemaan.

Helsinki valittaa suunnilleen kaikesta

Sote-maakuntauudistuksen valmistelu on pitkällä. On ollut hämmentävää seurata, miten alueistamme edistyksellisimpänä itseään pitävät Helsinki ja Uusimaa tempoilevat ja uhittelevat muutoksen edessä.

Lue lisää »

Liiallisen uudistusinnon vaarallisuus

Keskiviikko 14.3.2018 - Leo Suomaa

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaperiaate on ollut se periaate, jota Suomessa on enemmän tai vähemmän muodollisesti tai virallisesti sovellettu vuosikymmenten ajan. 

Kolmikantaperiaate tarkoittaa työmarkkinaosapuolten oikeutta ja velvollisuutta myötävaikuttaa työoloja koskevan lainsäädännön syntyyn.

Käytännössä Suomessa on sovellettu tätä pidemmälle ja syvemmälle sopimisen suuntaan menevää yhteistyötä ja kolmikannaksi kutsutaan myös tätä laajemmat osallistujaryhmät kokoavaa valmistelutapaa.

SAK:n entinen puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ovat (HS 10.3.2018) arvioineet kolmikantaisen työelämän uudistamisen nykytilaa.

Kysymys on myös järjestöjen tulevaisuudesta: ”Osapuolten omalla aloitteellisuudella on suuri merkitys sopimusjärjestelmän olemassaolon puolustamisessa.”

Kokonaan toinen kysymys on sitten se, miten hallitusvetoinen työelämän uudistaminen etenee tai voisi edetä. 

Lue lisää »

Aikuisten leikkiä?

Tiistai 13.3.2018 - Leo Suomaa

Mikä pakko on ajatella, että ihminen on homo faber? Jospa ihminen onkin homo ludens: Työ on aikuisten leikkiä. Ollaan siis reilusti eri mieltä käsitteistään tarkan J.V. Snellmanin näkemyksen kanssa: ”Työ ei ole muutettava leikiksi, sillä se on täyttä todentekoa; leikki ei ole muutettava työksi, sillä leikki on ja sen pitää olla huvia.”

Lue lisää »

Sote-asiantuntijan vastuu

Torstai 8.3.2018 klo 12.08 - Markku Lehto

Sote-uudistuksen mutkaista polkua seuraava ei voi olla hämmästelemättä asiantuntijoiden ajatusten käänteitä ja ehdotonta varmuutta kulloisenkin käänteen jälkeen. Yksi näistä koskee asukasmääriä.

Ei ole pitkää aikaa siitä, kun terveyskeskuksen piiriin tuli kuulua vähintäin 20 000 asukasta ja keskussairaalapiiriin 200 000 asukasta. Sitä varten maa olisi pitänyt jakaa 12 alueeseen. 

Nyt (HS 6.3.) hallituksen asiantuntijana toiminut Martti Kekomäki on löytänyt uuden oikean asukasmäärän. Se on 50 000. Palvelujen tuottaja, yksityinen tai julkinen, saisi tuon asukasmäärän asiakkaikseen. Silloin rahoitus Kekomäen mukaan toimii ihanteellisesti. Asiakas saisi halutessaan vaihtaa toisen tuottajan palvelujen käyttäjäksi.

Kekomäelle ei tule mieleen yhtään ongelmaa omasta esityksestään. Tosiasiassa se johtaisi suurimmassa osassa Suomea alueellisiin monopoleihin. Rintamaillakin kuten Varsinais-Suomessa etäisyydet olisivat alueiden (Loimaan, Salon, Raision ja Uudenkaupungin) välillä niin pitkiä, että alueen toimija olisi todellisuudessa monopoliasemassa.

Toiseksi se johtaisi siihen, että alueelle muodostuisi uudelleen keskussairaalatasoa lähestyvä aluesairaalaverkosto, joka heikentäisi yliopistollisen keskussairaalan toimintaedellytyksiä. Ehdotus johtaisi juuri päinvastaiseen tulokseen kuin samojen asiantuntijoiden aikaisemmat esitykset, jotka olisivat kasvattaneet keskussairaaloiden asukaspohjaa,

Silloin kun uudistusta käynnistetään, on arvioitava vaihtoehtoja. Kun ollaan loppusuoralla, on arveluttavaa pukeutua asiantuntijaviittaan ja väittää koko järjestelmä epäonnistuneeksi vain sen takia, ettei se satu sopimaan viimeksi mieleen tulleeseen mielipiteeseen. Varsinkin kun se toisi mukanaan kokonaan uusia ongelmia eikä sen tueksi ole esittää juuri muuta kuin arvailua.

Täydellisyyden harhat

Maanantai 5.3.2018 klo 20.21 - Juhani Pelaaja

On neljä luopumisenarvoista asiaa. Ne ovat täydellisyyden tavoittelu, muuttumattomuuden tavoittelu, asiantuntemushalvaus ja suljetun muodon haave.

Täydellisyyden tavoittelu. Kaikki ihmisen tekemä on vajavaista. Kaikki nykyhetkellä täydelliseltäkin tuntuva on tuokion kuluttua monella tavalla kaukana siitä, mitä kohta pidetään edes kelvollisena...

Lue lisää »

Työ muuttuu

Maanantai 5.3.2018 klo 20.07 - Leo Suomaa

Viimeiset käsivälitteiset puhelinkeskukset Kolarissa, Pellossa ja Ylitorniolla lopettivat toimintansa 26. maaliskuuta 1980. Pari sukupolvea on elänyt koko ikänsä automatisoinnin ja digitalisoinnin aikaa.  Eikä muutos koskenut vain puhelimia. Jokseenkin noihin samoihin aikoihin automaatit ja esimerkiksi lypsyrobotit aloittivat marssinsa maitotiloille. Puhumattakaan paperitehtaista ja muusta prosessiteollisuudesta, missä prosessiautomaatio on koko tuotannon perustana. Nyt robotit harjoittelevat esimerkiksi pörssikaupankäyntiä ja urheilu-uutisten laatimista.

Lue lisää »

Työn käsitettä on laajennettava

Maanantai 5.3.2018 klo 20.04 - Juhani Pelaaja

Työn käsitettä on laajennettava, olen kuullut sanottavan. Yhtä askelta yksilöidympi on Heikki Mäntylän mielipidekirjoituksessaan (HS 24.2.2018) esittämä kysymys: ”Miksi työn käsite on rajattu koskemaan vain palkkatyötä?”

Vaatimus työn käsitteen laajentamisesta on joutavanpäiväistä puhetta. Sen esittäjä voi vapaasti laajentaa käsitteitään. Kuka estää? Mutta jotta jotain tapahtuisi, jotta jokin ulkokohtaisesti havaittava värähdys ilmenisi, kaikenlaisten lakipykälien, sopimusmääräysten, yritysten ja ihmisten ansaintalogiikoiden ja ties minkä muun pitää muuttua. Henkilöiden rajoituksiin, oikeuksiin, mahdollisuuksiin tai velvollisuuksiin pitää puuttua.

Lue lisää »