Olen kirjoittanut useita blogikirjoituksia soten valmistelusta ja sen eri ulottuvuuksista parin kolmen vuoden aikana. Valmistelun venyessä päätin, että kirjoitan siitä seuraavaksi vasta sitten, kun asiasta on päätetty. No nyt asia on ratkennut, ja koko komeus on rauennut.
Arvostelua moniäänisessä kuorossa
Sotea arvosteltiin kiihtyvään tahtiin valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kuluessa. Arvostellessa asian monitahoisuus kuitenkin on tahtonut unohtua.
Hallituksessa tehty ”lehmänkauppa” tuomittiin, siinä oli kuulemma irtauduttu alkuperäisistä tavoitteista. Arvostelijat unohtivat mielellään sen, että maakuntamalli oli ainoa edellisten hallitusten valmistelukierroksilta käteen jäänyt ja perustuslakivaliokunnan seulan läpi päässyt palvelujen järjestäjille leveämpiä hartioita tuova rakenteellinen malli, jollainen nimenomaan oli alkuperäinen uudistuksen tavoite.
Yksityisten palvelujen hyödyntäminen ”markkinamallilla” vasta olikin paha juttu, kun sen avulla pörssiyhtiöt olisivat rahastaneet palveluista. Unohdettiin mielellään, että mallilla olisi ollut ainakin se hyvä puoli, että ihmisten pääsy palveluihin olisi verraten nopeasti ja selvästi parantunut.
Perustuslainvastaisuus oli eduskuntakäsittelyvaiheen kantava teema.
Arvostelua moniäänisessä kuorossa
Sotea arvosteltiin kiihtyvään tahtiin valmistelun ja eduskuntakäsittelyn kuluessa. Arvostellessa asian monitahoisuus kuitenkin on tahtonut unohtua.
Hallituksessa tehty ”lehmänkauppa” tuomittiin, siinä oli kuulemma irtauduttu alkuperäisistä tavoitteista. Arvostelijat unohtivat mielellään sen, että maakuntamalli oli ainoa edellisten hallitusten valmistelukierroksilta käteen jäänyt ja perustuslakivaliokunnan seulan läpi päässyt palvelujen järjestäjille leveämpiä hartioita tuova rakenteellinen malli, jollainen nimenomaan oli alkuperäinen uudistuksen tavoite.
Yksityisten palvelujen hyödyntäminen ”markkinamallilla” vasta olikin paha juttu, kun sen avulla pörssiyhtiöt olisivat rahastaneet palveluista. Unohdettiin mielellään, että mallilla olisi ollut ainakin se hyvä puoli, että ihmisten pääsy palveluihin olisi verraten nopeasti ja selvästi parantunut.
Perustuslainvastaisuus oli eduskuntakäsittelyvaiheen kantava teema. Yksityiskohdista voisi varmaan tehdä tohtorinväitöskirjan tai parikin, mutta ainakin sen voi todeta, että aina epävarmaa tulevaisuutta verrattiin käsittelyissä perustuslain selkeään, varmaan ja horjumattomaan yhdenvertaisuuden ja perusoikeuksien toteutumisen ideaalimalliin. Huomiota ei kiinnitetty siihen, olisiko uudistus omiaan parantamaan perusoikeuksien toteutumista nykytilanteeseen verrattuna.
Uudistuksen taloudellisista vaikutuksista käytiin mahtava juupas-eipäs-keskustelu. Toisaalla pelättiin, että säästöjä tultaisiin tekemään liikaa rahoitusleikkurin vuoksi, ja toisaalla epäiltiin, ettei niitä tule lainkaan, vaan kustannukset päinvastoin kasvavat valinnanvapauden myötä.
Uudistuksen kaatumisen jälkeen uusia teemoja
Kun uudistus nyt sitten lopulta kaatui, on mielenkiintoista nähdä, miten levy vaihtuu, ja yhtäkkiä nouseekin esiin uusia näkökulmia.
Kaikki puolueet, erityisesti oppositio, kertovat kilvan, kuinka Suomessa joka tapauksessa tarvitaan sote-uudistus. Se pitää tehdä pieninä paloina, se pitää tehdä tai ainakin olisi pitänyt tehdä parlamentaarisesti valmistellen. Ei nähtävästi tiedosteta, että parlamentaarisessa valmistelussa joudutaan etsimään sellaista yhteistä nimittäjää, joka voi poliittiset erimielisyyden huomioon ottaen todella pieni. Pientä uudistusta tehtäessä voi olla, että toiminnan todelliseen muutokseen ei päästä juuri lainkaan. Vaikutukset palveluihin pääsemisessä, kustannuksissa ja kustannusten hillinnässä ovat joka tapauksessa pienempiä kuin kokonaisuudistuksessa.
Unohtuu myös, että pieninä paloinakin tehdyn uudistuksen eri osat pitää sovittaa toisiinsa, ja alkuvaiheen paloja säädettäessä olisi oltava jonkinlainen käsitys siitä, mitä loppuvaiheen paloissa on tarkoitus säätää. Muussa tapauksessa alkuvaiheen lainsäädäntöä pitää ruveta korjailemaan.
Hesari kertoo 9.3., että pienissä kunnissa jäätiin uudistusta kaipaamaan. Niin varmaan onkin, mutta siitä ei saatu lukea silloin kun uudistusta vielä tehtiin. Helsinki ja muut suuret kaupungit myhäilevät tyytyväisinä, mutta niillä ei nyt olekaan mitään omaa vaihtoehtoa esitettävänä.
Valtakunnan aluekehittämisen asiantuntija Timo Aro on jo myös jo ehtinyt ehdottaa palaamista alussa esillä olleeseen 5-12 maakunnan tai itsehallintoyksikön malliin. Siitä tuskin parlamentaarista yksimielisyyttä syntyisi, mutta onko niin, että sillä ei olekaan enää väliä? Alkuasetelmaan palaaminen tietäisi sitä, että uudistuksen elementit jälleen kerran leviäisivät kuin Jokisen eväät.
On myös yhtäkkiä herätty huomaamaan, että nyt saattaakin olla niin, että Suomen luottoluokituksen nouseminen parhaaseen luokkaan voi viivästyä. Tätä ei ollut kuultukaan ennen soten kaatumista.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
Näyttää olevan laaja yksimielisyys siitä, että maakunnissa jo tehdyn hyvän työn ei saa antaa mennä hukkaan. Pitää luoda jonkinlainen silta siihen mahdolliseen tulevaisuuteen, että uudistus pystytään tekemään tehtyä työtä hyödyntäen seuraavalla hallituskaudella. Tämähän on hyvä asia, mutta edellyttää, että uusi hallitus uusin ministerein pystyy nopeasti sopimaan uudistuksen linjauksista ensin hallitusohjelmassa ja sitten parlamentaarisesti valmisteltuna ja vielä niin, että perustuslakivaliokunta sen hyväksyy. Ei ole helppo juttu, ja kiire tulee todennäköisesti tässäkin operaatiossa. Ja keväällä 2020 painavat taas päälle vaalit, tällä kertaa kuntavaalit.
Olisikohan mitenkään mahdollista vain nopeasti säätää sote-palvelujen järjestäminen maakuntamallin pohjalta, irrottaa uudistuksesta valinnanvapaus hamaan tulevaisuuteen, ja jättää myös Helsinki ja Uusimaa miettimään omaa malliaan siihen saakka kunnes joskus pystyvät tekemään yksimielisen ehdotuksensa hallitukselle? Kokonaisuuden hallinta siinä menetettäisiin, mutta entä sitten? Sitä ei nyt enää näytä olevan millään konstilla näköpiirissä.
