Kansa tietää, että vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Miksi varoituksen sanoista huolimatta tarjoillaaan kokeilukulttuuria? Sen tunnetuin edustaja on perustulokokeilu.

Nobelisti Daniel Kahneman kertoo upseerista, jonka mielestä huonosta suorituksesta piti antaa ankarat moitteet. Se paransi tulosta. Mieleen ei ollut pälkähtänyt, että heikkoa suoritusta seurasi yleensä vähän parempi. Vertailuryhmä olisi avannut silmät. 

Päätöksenteon tulisi nojautua useammin kontrolloituihin koeasetelmiin. Oli erinomaista, että hallitus käynnisti kokeilun kauan keskustelussa pyörineestä perustulosta. Se toi kansainvälistäkin mainetta maalle, joka hankkii tietoa tieteellisellä kokeilulla. 

Vähintä mitä nyt on tehtävä, on jatkaa tätä kokeilua. Otos jouduttiin rajaamaan aikataulusyistä eikä verohallinto muilta kiireiltään ehtinyt mukaan. Näin saatiin heti spekuloinnin aineksia, joilla epämieluisia tuloksia koetetaan selittää olemattomiksi. Kokeilua on laajennettava muihin väestöryhmiin ja tehtävä koeasetelmasta realistinen. Uskon, että tuloksista saadaan uutta ja olennaista tietoa siitä, miten taloudelliset kannusteet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen.

Kokeilu tulisi laajentaa koskemaan myös sosiaaliturvauudistusta. Samalla olisi tehtävä muutoksia politiikan toimintatapoihin. Mittavat kokeilut vaativat taakseen laajan parlamentaarisen sitoutumisen kokeilun loppuun saattamiseen. Silloin ne voidaan toteuttaa yli vaalikauden mittaisina. Näin varmistetaan, että kokeilut voidaan viedä loppuun järkevällä aikataululla ja tehdä tarvittavat analyysit ennen toimeenpanoa.

Vanha kansa tiesi: ”Kokenut kaiken tietää, vaivainen kaiken kokee”.  Ja tietysti ”vanhassa vara parempi” ja ”vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia”. Miksi nyt varoituksen sanoista huolimatta edistetään kokeilukulttuuria? Miksi ei heti tehdä kunnollisia päätöksiä, joita ei tarvitse kokeilla? Mitä perustulokokeilusta pitäisi päätellä? Onko siitä nyt riittävästi tietoa saatavilla?

Miksi kokeilua tarvitaan?

Nobelisti Daniel Kahneman kertoo israelilaisupseerista, joka oli vahvasti sitä mieltä, että huonosta suorituksesta piti antaa ankarat moitteet. Se paransi tulosta. Hyvää ei kannattanut erityisesti kehua, tulos vain huononisi. Upseerin mieleen ei ollut pälkähtänyt, että hyvää suoritusta seuraa yleensä vähän heikompi ja heikkoa yleensä vähän parempi. Hän olisi havainnut päättelynsä puutteellisuuden, jos hän olisi turvautunut vertailuryhmään. Sille ei olisi satanut moitteita eikä kiitosta ja kuitenkin huonoa suoritusta olisi seurannut hyvä ja hyvää vähän heikompi esitys.

Aivomme on rakennettu siten, että jos kaksi asiaa aina seuraa peräkkäin, alamme uskoa niiden välillä vallitsevan syy - seuraus -suhteen. Selittävä tekijä saattaa kuitenkin olla joku muu, jota emme ottaneet huomioon. Tämän virheen paljastamiseksi tarvitaan kokeilua. Ei tarvitse vaivaisen kaikkea kokea.

Ajankohtainen esimerkki on perustulokokeilu. Tavanomainen projektitoteutus olisi tehty niin, että olisi käynnistetty hanke ja seurattu käyttäytymisen muutoksia ja tulkittu muutokset perustulosta aiheutuviksi. Ilman vertailuryhmää voitaisiin kuitenkin loputtomasti kiistellä siitä, olivatko käyttäytymismuutokset todella seurausta perustulosta vai jostain muusta. Jo alustavat tulokset perustulon vaikutuksista osoittivat vertailuryhmän tarpeellisuuden. 

Ylivoimaisesti tavallisin tapa rakentaa päätöksiä on selvittää, mitä on tapahtunut menneisyydessä. Voidaan esimerkiksi seurata perhepoliittisten tukien ja syntyvyyden välistä yhteyttä. Jos näiden vaihtelu seuraa toisiaan, olemme taipuvaisia uskomaan tukien vaikuttavan syntyvyyteeen. Mukaan voidaan ottaa muitakin muuttujia niiden vaikutuksen vakioimiseksi. Monimutkaisinkaan tilastoanalyysi ei kuitenkaan poista sitä, että aineisto kuvaa mennyttä aikaa. Nyt tilanne voi olla toinen. Vain kontrolloitu kokeilu antaisi kuvan nykytilanteesta.

Yhteiskunnallisen uudistuksen kokeileminen ei ole tämän päivän villitys. Vilkaistaan yli 60 vuoden taakse. Vuonna 1956 ilmestyi tutkimus ”Alkoholijuomien käyttö maaseudulla”. Viisi vuotta oli kulunut kokeilun alusta sen 400 sivuiseen raportointiin. Kokeilupaikkakuntina olivat Ikaalinen, Järvenpää, Nokia, Myllykoski ja Ruovesi. Kolmessa ensimmäisessä Alko aloitti oluen ja viinin myynnin, kaksi viimeksi mainittua pysyivät kuivina vertailupaikkakuntina.

Mikä oli tulos. Tviittaajien aikakaudella ei ole uskoa silmiään, kun tutkija toteaa, ettei tuloksia voi tiivistää ”väririkkaasta tuloskokonaisuudesta niukkavivahteiseksi tulostiivistelmäksi. Tulokset ovat luettavissa tutkimuksen tulosluvuista, ei puristeisista tiivistelmistä.” Kokeilun perusominaisuuden hän kuitenkin tiivistää loistavasti: Kokeilun jälkeen tiedetään, miten väki käyttäytyy. Sen jälkeen on jokaisen oma asia päätellä, ovatko muutokset suotuisia vai eivät.

Miksi kokeilua vältellään?

Kun kokeilun jälkeen tiedetään vaikutukset paremmin, miksi ne ovat jääneet harvinaisuuksiksi? Projekteja ja hankkeita sen sijaan on yltä kyllin. 

Yksi syistä paljastui jo edellä. Kokeiluasetelma ottaa aikaa. Tutkimusasetelman rakentaminen, kokeiluryhmän valinta, rahoituksen järjestäminen, tietojen kerääminen ja analysointi ei käy käden käänteessä. Aikaa on varattava myös käyttäytymisvaikutusten esiin tuloon. Vaalikausi on siihen lyhyt. Hädin tuskin saadaan ensimmäisiä koetuloksia. Johtopäätökset ja toimeenpano siirtyy seuraavalle hallitukselle. Tämä nähdään perustulokokeilusta. 

Toinen syy on myöskin edellä olevan perusteella arvattavissa. Kokeilun jälkeen saattavat monelle rakkaat argumentit menettää arvonsa. Ei käynytkään niin kuin etukäteen väitettiin ja joihin väitteisiin koko hanke perustui. On keksittävä uusia väitteitä. Kiemurtelu paljastaa, että muutoksen ajamisen perussyyt ovatkin kokonaan muualla. 

On muitakin syitä. Joskus koeasetelmaa ei saada toimivaksi vaikuttavien tekijöiden rajausongelmien takia tai vaikutukset tulevat niin hitaasti (kuten lapsilisäesimerkissä), että se rajoittaa kokeilun toteuttamista. Kaikkea ei voida kokeilla eettisten syiden takia. Kokeiluryhmää ei saa altistaa kohtuuttomille riskeille mahdolliseen hyötyyn nähden. Perustuslakijuristit näkevät luultavasti ongelmia myös silloin, jos erilaisia kannustemalleja testatamalla koehenkilöt menettävät etuuksia. Ongelmia ei nähdä siinä, että mallia testataan koko kansalla, joka on toinen vaihtoehto. 

Mitä pitäisi tehdä?

Kaikkea ei voi kokeilla, mutta päätöksenteon tulisi ilman muuta nojautua useammin kontrolloituihin koeasetelmiin. Oli erinomaista, että hallitus käynnisti kokeilun kauan keskustelussa pyörineestä perustulosta. Se toi kansainvälistäkin mainetta maalle, joka hankkii tietoa tieteellisellä kokeilulla. 

Vähintä mitä nyt on tehtävä, on jatkaa tätä kokeilua. Otos jouduttiin rajaamaan aikataulusyistä eikä verohallinto muilta kiireiltään ehtinyt mukaan. Näin saatiin heti spekuloinnin aineksia, joilla epämieluisia tuloksia koetetaan selittää olemattomiksi. Kokeilua on laajennettava muihin väestöryhmiin ja tehtävä koeasetelmasta realistinen. Uskon, että tuloksista saadaan paljon laajemminkin tietoa muun muassa siitä, miten taloudelliset kannusteet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen.

Tuntuu omituiselta, että tässä vaiheessa puolueilta tiukataan kannanottoa perustuloon ja että ne halukkaasti niitä myös jakavat. Enintä mitä nyt voi järkevästi tehdä, on määritellä millaisia vaihtoehtoja olisi syytä kokeilla.

Kokeilu tulisi laajentaa koskemaan myös sosiaaliturvauudistusta. Samalla olisi tehtävä muutoksia politiikan toimintatapoihin. Mittavat kokeilut vaativat taakseen laajan parlamentaarisen sitoutumisen kokeilun loppuun saattamiseen. Silloin ne voidaan toteuttaa yli vaalikauden mittaisina. Näin varmistetaan, että kokeilut voidaan toteuttaa järkevällä aikataululla ja tehdä tarvittavat analyysit ennen toimeenpanoa.

Ai niin, unohtui sanoa, että tuon alkoholipoliittisen tutkimuksen tekijä oli filosofian maisteri Pekka Kuusi. Sittemmin tohtori ynnä muuta, ynnä muuta.