Jan Vapaavuori agitoi pääkaupunkiseudun kunnat sotekapinaan. Hankkeen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Neljän kunnan kapinan onnistuminen merkitsisi maan hallituksen kaatumista. Uusien vaalien jälkeen SDP on todennäköinen ykkönen. Kokoomus siirtyy oppositioon. Ja vaikka ei siirtyisikään, yksi on varma.
Mitään valinnan vapautta ei soten mukana enää tule. Sitä ajaa vain kokoomus. Yksin. Muut puolueet löytävät uudessa hallituksessa äkkiä yksimielisyyden maakuntamallista ilman valinnanvapautta.
Miksi siis kokoomuslainen keskuskaupunkikellokas pyrkii kaikin tavoin estämään sote-maakunta-uudistuksen?
Jan Vapaavuori agitoi pääkaupunkiseudun kunnat sotekapinaan. Hankkeen seuraukset ovat kaikkien tiedossa. Neljän kunnan kapinan onnistuminen merkitsisi maan hallituksen kaatumista. Uusien vaalien jälkeen SDP on todennäköinen ykkönen. Kokoomus siirtyy oppositioon. Ja vaikka ei siirtyisikään, yksi on varma.
Mitään valinnan vapautta ei soten mukana enää tule. Sitä ajaa vain kokoomus. Yksin. Muut puolueet löytävät uudessa hallituksessa äkkiä yksimielisyyden maakuntamallista ilman valinnanvapautta.
Miksi siis kokoomuslainen keskuskaupunkikellokas pyrkii kaikin tavoin estämään sote-maakunta-uudistuksen?
Kysymys on omasta vallasta. Ensisijaisesti. Virkakellokkaat kantavat huolta siitä, että heidän esittelijän valtansa heikkenee suhteessa nykyiseen. Vaikka pormestari on luottamushenkilö, on hän tosiasiassa henkilö, jonka linjaamana asiat päätöspöytään tuodaan.
Tänä päivänä keskuskaupunkijohtaja esittelee sote-asiat omille valtuutetuilleen. Rahassa se on kaupunkien budjeteista lähes puolet tai hieman vähemmän. Jatkossa esittelijä on toinen, maakuntajohtaja.
Puhe keskuskaupunkien vallan vähenemisestä maakunta-sote -uudistuksen myötä on täyttä puppua. Käy juuri päinvastoin. Keskuskaupunkien valta kasvaa. Selvästi. Mutta valta kasvaa kaupunkien luottamushenkilöillä, ei esittelevillä virkamiehillä. Tämä kivistää.
Jatkossa Helsingillä ja muulla pääkaupunkiseudulla on selvä enemmistö Uudenmaan uudessa ja ensimmäisessä suoraan kansanvaltaisessa maakuntavaltuustossa. Tämä on selviö. Sama tulee tapahtumaan suuressa osassa Suomea.
Keskuskaupunkien valta kasvaa suhteessa nykytilanteeseen. Ne pääsevät enemmistöasemaan mm. Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Keski-Pohjanmaalla ja lukuisissa muissa maakunnissa. Näin käy ainakin maakunnissa, joissa keskuskaupunkien väkimäärä on 45 prosenttia tai enemmän koko maakunnan ihmismäärästä.
Tämä tarkoittaa käytännössä, että keskuskaupunkien asema vahvistuu koko maakunnan alueen sosiaali- ja terveyspolitiikan päätöksenteossa nykyisestä. Eikä tässä vielä kaikki.
Keskuskaupungit ovat korostaneet elinkeinorooliaan. Maakunnan päätöspöytään tulee paljon sellaista nykyisten ELY -keskusten elinkeinorahaa, joka on ollut valtion päätösvallan alla. Nyt näistä miljoonista päätösvaltaa siirtyy maakunnille.
Tämä raha ei ole aiemmin ollut keskuskaupunkienkaan päätösvallassa. Nyt tulee olemaan, maakuntien kautta, ja keskuskaupunkien johtamana. Tämä on uutta rahaa ja juuri keskuskaupunkienkin elinkeinojen kehittämiseen.
Kiteytys: Maakuntauudistus kasvattaa keskuskaupunkien päättäjien valtaa selvästi nykyisestä, mutta ei esittelijöiden. Tästä kenkä puristaa. Siksi Vapaavuori on yrittänyt masinoida myös parikymmentä kolleegaansa läpi maan oman protestinsa tueksi. Taktisesti oikea veto häneltä. Mutta läpinäkyvä.
Parhaimmillaan maakunta-sote -uudistus parantaa merkittävästi keskuskaupunkien ja muiden maakunnan kuntien yhteistyötä. Lukot Turun ja Tampereen ympärilläkin voivat avautua.
Tulevaisuudessa maakuntien sisällä kuntarajat hälvenevät. Se vie aikansa, mutta näin tapahtuu. Silloin tämän päivän keskustelu tuntuu historian jäänteeltä.
Valituksen sijasta kannattaa mennä mukaan maakunnan päätöspöytään.
