On uskottavaa, että tällä-hetkellä-vielä-melko-uusi tekniikka – lyhenteinä esimerkiksi AI, IoT, VR ja AR – otetaan yleiseen käyttöön nopeammin kuin aikoinaan otettiin syntymäaikansa perusteella nyt kansaneläkeikää lähestyvät teollisuusrobotit. Ihmisten antamien kriteereiden mukaisesti uudetkin teknologiat ovat tai voivat olla avuksi ihmisten elämässä ja työnteossa, mihin voi ottaa ainakin kolme erilaista periaatteellista kantaa: muutosta voi vastustaa, siitä voi olla piittaamatta tai sitä voi ohjata.  

Maanantaina 19. maaliskuuta Yhdysvalloissa jalankulkija kuoli liikenneonnettomuudessa saamiinsa vammoihin. Uhri oli ylittämässä tietä suojatien ulkopuolella. Uutinen levisi koko maailmaan. Useammassakin Suomen Yleisradion uutislähetyksessä se mainittiin tiistaina.

Jokainen kuolemanonnettomuus on tragedia. Jokainen onnettomuus on liikaa. Sitä paitsi jokainen kuolemaan johtava liikenneonnettomuus on torjuttavissa. Liikennejärjestelmä on ihmistekoinen.

Maanantain turmasta uutisen teki se, että sen osapuolena oli itseohjautuva tekninen laite. Sen teknisen laitteen yhtenä erityisenä tarkoituksena on poistaa liikenteestä onnettomuuksia aiheuttavat inhimilliset virheet. Jos kaikki Yhdysvalloissa tapahtuvat, inhimillisestä virheestä johtuvat liikenneonnettomuudet raportoitaisiin Ylen uutisissa, minkään muun kertomiseen uutislähetysten aika ei riittäisikään.

Uutinen on se, että itseohjautuva auto, robottiauto, ei näemmä olekaan täysin ehdottoman turvallinen.

Myös jokainen teknisen laitteen aiheuttama onnettomuus on liikaa. Se on selvä. Mutta. Lisääkö itseohjautuvuus onnettomuuksia vai vähentääkö se niitä? Onko inhimillisistä virheistä johtuva suurempi onnettomuuksien määrä jotenkin hyväksyttävämpi kuin vähäisempi onnettomuuksien määrä siinä tapauksessa, että itseohjautuvat laitteet ovat jotenkin niissä osallisina? Hämärtääkö laitteiden itseohjautuvuus vastuukysymykset?

USA:n Arizona ei ole ainoa paikka, missä liikkuu itseohjautuvia autoja.  Suomessa valtatiellä 21 sijaitsevalla kymmenen kilometrin älytiellä kokeillaan automaattisia ajoneuvoja ja niihin liittyviä teknologioita haasteellisissa tie- ja sääolosuhteissa. Hyvä, että kokeillaan ja testataan, ennen kuin otetaan yleiseen käyttöön.

Edellisen perjantain Talouselämässä oli otsikko: ”Robotit ravistelevat Helsingin pörssiä”. Periaatteessa siinä kerrotaan samasta asiasta kuin liikenneonnettomuusuutisessa.

Itseohjautuva auto etsii reittinsä tiettyjen kriteereiden mukaisesti. Kansanomaisesti niitä voitaisiin sanoa tilannetiedoksi, matkasuunnitelmaksi ja liikennesäännöiksi. Sijoitusrobotti hakee sijoituskohteita samaan tapaan tiettyjen sille annettujen kriteereiden valossa. Sijoitusrobotti ei tee inhimillisiä virheitä, mutta silti kuulemma ”kurssiliikkeissä ei ole ollut mitään järkeä”. Ehkä robotin saamissa kriteereissä ei ole ollut järkeä…

Kolmas esimerkki on Voitto-robotti. Se on kirjoittanut Yleisradion urheilu-uutisia jo vuodesta 2016. Merkittävä aluevaltaus oli tämän vuoden presidentinvaalien tulosraportointi. Voitto-robotti toimitti satoja vaaliuutisia. Se teki ne silmänräpäyksessä. Urheilu- tai vaaliuutisten käsittely lienee esimerkki helpoimmasta robotille opetettavissa olevasta toimitustyöstä: niissä on aina jokseenkin sama kaava.

Helsingin Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksen vastaanottorobotti puolestaan tarjoaa henkilökohtaista palvelua ja auttaa asiakasvirran hallinnoinnissa.  Se esimerkiksi toivottaa ihmiset tervetulleiksi ja pystyy antamaan alkeellisia ohjeita, vaikkapa neuvomaan, missä ovat ilmoittautumisautomaatit. Sosiaaliset robotit voidaankin helposti opettaa antamaan opastusta, joka on tietyn ohjeen mukaista. Vuorovaikutustaidoiltaan ne eivät vielä ole kovin taitavia.

Uutisten mukaan kahdeksankymmenen lehmän maitotilalla lypsyrobotti lypsää ja lantarobotti pitää paikat puhtaana. Jo kymmenisen vuotta sitten Yleisradio kertoi, että lypsyrobotti opetti lehmät lypsämään itse itsensä.

Suomen Kuvalehden parin vuoden takainen otsikko menee ytimiin: ”Uudenkaupungin autotehdas ei suostu kuolemaan – Robotit eivät vie töitä vaan tuovat niitä”.

Ei ole toimialaa, jolla robotti ei tulisi vastaan vastedes entistä useammin. Jos on eduksi suuren tietomäärän – esimerkiksi tieteellisen kirjallisuuden –  taikka monimutkaisen sääntökokonaisuuden – esimerkiksi lainsäädännön ja oikeustapausten – hallinta, niin ennen pitkää robotit tulevat työssä avuksi. Jos työssä – kuten esimerkiksi kerrottaessa uutisissa koripallonpelaajan kolmosista ja levypalloista –  toistetaan samaa kaavaa, robotti voi hoitaa sen yksinään. Toisteiset mekaaniset työt on jo kauan osattu antaa koneiden tehtäväksi, mikä on parantanut myös turvallisuutta. Merkityksellisempää on kuitenkin se, että näin syntyy uusia töitä eikä vain lisää entisenlaisia työpaikkoja.

Onko robotteja pitänyt pelätä? Joskus 1970-luvun lopulla Erkki Kureniemi piti roboteista innostuneen esitelmän, josta oli kaikki pelko pois. Muutamaa vuotta myöhemmin olin sihteerinä viranomaistyöryhmässä, jossa hapuiltiin kokoon jonkinlaista käsitystä asiasta. Jos ikään kuin viran puolesta jotain uhkaavaa keksittiinkin, mitään semmoista ei sittemmin näytä ilmenneen. Tietenkään siitä, että koskaan ennen ei ole tapahtunut mitään, ei voida pätevästi päätellä, etteikö vastedes voisi jotain tapahtua. Silti luultavaa ja uskottavaa on, että tällä-hetkellä-vielä-melko-uusi tekniikka – lyhenteinä esimerkiksi AI, IoT, VR ja AR – otetaan yleiseen käyttöön nopeammin kuin otettiin syntymäaikansa perusteella nyt kansaneläkeikää lähestyvät teollisuusrobotit aikoinaan, eikä siitäkään aiheudu sen suurempia ongelmia.

 AI eli tekoäly on älykkäinä pidettäviä toimintoja suorittamaan kykenevä tietokone tai tietokoneohjelma. AR tarkoittaa lisättyä todellisuutta: tietokoneella tuotettua keinotekoista tietoa lisätään näkymään todellisesta ympäristöstä. VR tarkoittaa tekotodellisuutta: tietokonesimulaation tuottamien aistimusten avulla luotua keinotekoista ympäristöä. IoT eli esineiden internet tarkoittaa verkon laajentumista laitteisiin ja koneisiin, joita voidaan esimerkiksi ohjata tai mitata internet-verkon yli.

Ihmisten antamien kriteereiden mukaisesti nämäkin ovat tai voivat olla avuksi ihmisten elämässä ja työnteossa. Tähän voi ottaa ainakin kolme erilaista periaatteellista kantaa: muutosta voi vastustaa, siitä voi olla piittaamatta tai sitä voi ohjata.