Maailma muuttuu. On jo nähty digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio ja datasaatio. Työ ei pelkästään muutu. Se voi hävitä. Uutta syntyy, mutta se ei ole samaa työtä. Voi käydä niinkin, että työvoimaa tarvitaan vähemmän.
Uudelleen työllistämisen kanssa ponnistellaan jo tänään. Työ ei kohtaa tekijäänsä tai päinvastoin, tekijälle ei löydy sopivaa tekemistä. Jälkimmäiseen on tarjolla vaihtoehtoja työmarkkinoiden reunalta. On kuntouttavaa työtoimintaa, osallistavaa työtä, vapaaehtoistyötä, välityömarkkinoita, työpankkeja, itsensä työllistämistä, tukityöllistämistä, työseteleitä ja monen monta muuta keinoa.
Kaikki työ on arvokasta. Niin sanotaan. Työ antaa elämälle rytmin. Työ pitää kiinni yhteiskunnassa. Työ luo lisäarvoa. Kaikkea työtä pitää ottaa vastaan. Tuloksista voimme yhdessä nauttia. Mitään työtä ei pidä väheksyä. Prekariaattien puheet paskaduuneista on unohdettava.
On kuitenkin yksi työ, jonka on huomattu olevan yhteiskunnalle ja tekijälle turmiollinen.
Maailma muuttuu. On jo nähty digitalisaatio, robotisaatio, globalisaatio ja datasaatio. Työ ei pelkästään muutu. Se voi hävitä. Uutta syntyy, mutta se ei ole samaa työtä. Voi käydä niinkin, että työvoimaa tarvitaan vähemmän.
Uudelleen työllistämisen kanssa ponnistellaan jo tänään. Työ ei kohtaa tekijäänsä tai päinvastoin, tekijälle ei löydy sopivaa tekemistä. Jälkimmäiseen on tarjolla vaihtoehtoja työmarkkinoiden reunalta. On kuntouttavaa työtoimintaa, osallistavaa työtä, vapaaehtoistyötä, välityömarkkinoita, työpankkeja, itsensä työllistämistä, tukityöllistämistä, työseteleitä ja monen monta muuta keinoa.
Kaikki työ on arvokasta. Niin sanotaan. Työ antaa elämälle rytmin. Työ pitää kiinni yhteiskunnassa. Työ luo lisäarvoa. Kaikkea työtä pitää ottaa vastaan. Tuloksista voimme yhdessä nauttia. Mitään työtä ei pidä väheksyä. Prekariaattien puheet paskaduuneista on unohdettava.
On kuitenkin yksi työ, jonka on huomattu olevan yhteiskunnalle ja tekijälle turmiollinen. Sitä pitää välttää. Siihen horjahtaneita on laajalti paheksuttu. Osaksi säälitty. Ei myötätuntoisesti, vaan niin kuin erehtyneitä säälitään. Tavalla, joka saa heidät ymmärtämään oman arvottomuutensa. Eikä vain arvottomuutensa, vaan toden totta saa heidät tekemään parannuksen.
Niin, kysymys on pienten lasten kotona hoitamisesta. Se on erityisen turmiollista nimenomaan silloin, kun joku jää kotiin hoitamaan lasta pienen korvauksen varassa tai peräti ilman korvausta.
Jokaisen pitäisi ymmärtää, että hyväksyttävää lapsen kotona hoitaminen on vain silloin, jos siltä ajalta maksetaan lähes aikaisemman ansion mukainen korvaus. Onhan selvää, että itse hoito ei ole työtä, eikä siitä pidä maksaa mitään. Korvauksen tulee perustua aikaisempiin ansiohin.
Erityisen ymmärtämättömiä ovat naiset. Heillä on taipumus jäädä tuon pienen korvauksen varassa kotiin. Jokin voima saa heidät unohtamaan, kuinka paljon he menettävät eläkettä. Varmasti katuvat myöhemmin. Mikseivät menneet kipin kapin ansiotöihin. Kukaan heistä ei ole rohjennut ehdottaa, että alle kolmivuotiaan lapsen isän ja äidin tulot lasketaan yhteen ja puolitetaan ja kummankin eläke määräytyy sen mukaan.
Kerrassaan omituisena on pidetty sitä, että suomalaiset äidit poikkeavat ruotsalaisten äitien käyttäytymismallista. Ikään kuin me voisimme täällä elää omilla oivalluksillamme. Vanhan alusmaan on osoitettava edes kohtuullista, mieluummin tietysti täydellistä kopiointikykyä.
Ruotsalaiset sisaret käyvät ahkerammin töissä. Tai oikeastaan eivät ahkerammin, jos työ muutetaan kokopäivätyöksi. He jakavat aikansa osaksi sinne, osaksi tänne. Suomalaisilla on metsästäjäkauden perintö. Keskitytään yhteen asiaan kerrallaan. Kammottavaa. Postmodernissa maailmassa pitää hyrrätä kaikilla areenoilla.
Ruotsalaiset siis nostavat työllisyysastetta tekemällä töitä osa-aikaisesti. Lapsettoman henkilön lyhyt työperiodi päiväkodissa riittää työllisyysasteen kohottamiseen. Kolmen alle kouluikäisen 7/24 hoitaminen kotona ei ole työtä eikä paranna työllisyysastetta. Näin se menee. Tilastoissa.
Eiköhän tähän joku selvyys tule. Jotain valoa pimeydessä on jo nähtävissä. Lasten hoitamisen ja kotona olemisen vaarat on kuultu ja ymmärretty. Syntyvyys painuu vauhdilla alas. Kannamme globaalin vastuumme. Lapsia on maailmassa liiankin kanssa. Keskitymme uusien elämäntyylien ja työmuotojen kehittämiseen.
